Black Magic Six: Doomsday Bound

Cobra

Taas ollaan saatanan asialla. Black Magic Six ei kuitenkaan tuhlaa aikaansa joutaviin kirkonpolttosuunnitelmiin. Sen sijaan pajalla on louhittu järjestyksessään toinen puolituntinen albumi yllättävän tylyä ja helvettikuvastosta kiinnostunutta punkbluesia. Kipurajoilla paahtavista keikoistaan tunnettu duo ei juuri ole uudistunut parin vuoden takaisesta debyytistään Evil Acupunction. J-tan karjuu ja päästelee rujolla säröllä, Lew Siffer rummuttaa alkuvoimaisesti. Hiki, moottoriöljy ja viski lemahtavat kaiuttimista.

Resepti on siis todettu toimivaksi, mutta tämän ei tulisi johtaa rutiinisuorittamiseen. Valitettavasti Doomsday Bound paljastaa puolensa varsin nopeasti jättäen jäljelle vaikutelman kelvollisesti tehdystä duunista, ei paljon enemmästä. Rouheudessaan voittamaton kitarasärö menettää helposti merkityksensä riffien arkisuudessa. Etenkin tiukkojen avausraitojen jälkeen kaavamainen runttaus alkaa haukotuttaa. Esimerkiksi Jussi Lehtisalon opeilta haiskahtava otsikko The Past, The Present And The Future of True Heavy Metal pt. 1 lupaa aivan liikaa kappaleen sisältöön nähden, eikä 12 Headless Corpsesin perusboogie säväytä sen enempää.

Soundipolitiikka ei näin lyhyellä albumilla ehdi aiheuttaa turtumista. Itse asiassa viimeiset kappaleet toimivat parhaiten. Cat Chasing The Dog nykäisee levyn jo tovin kaivatuille sivuraiteille, minkä jälkeen Loosen ennätysmöreä tykitys kuulostaa loistavalta. Tätä on BM6:n dynamiikka parhaimmillaan. Torvilla tehostetun nimikappaleen musta messu huipentaa albumin erinomaisen jylhiin tunnelmiin. Silti tuntuu, että Black Magic Six voisi tehdä tällaisia levyjä vaikka joka kuukausi. Keikalla nämäkin biisit aiheuttavat kaksikon voiman tietäen hurmosta ja rytmihäiriöitä, mutta kotikuuntelua varten pitäisi kehittää vielä jotain piirun verran erityisempää.