I Walk The Line: Language Of The Lost

Fullsteam / Rookie

Kipakasti rullaavaan tumman punk rockin saralla tamperelainen I Walk The Line on ensimmäisestä albumistaan lähtien ollut kotimaan eturivin tekijöitä. Välillä on veljeilty avarna rautalangan kanssa ja muitakin mausteita on kuultu, mutta tumman särörullauksen ohella avainasemassa ovat olleet basisti-laulaja Ville Rönkön karhean tunnistettava laulu ja Anna Pirkolan ujeltavat koskettimet. Viisikon neljäs ja ensimmäinen Fullsteamin kautta julkaistu albumi Language Of The Lost on kokonaisuutena tasasävyisin paketti, sävyjen liikkuessa aggressiivisuuden, synkeähkön melankolian ja kipakan kiukun suunnilla. IWTL:llä on tiukkuutensa vastapainona kyky antaa tilaa melodioilla, mikä luo soittoon myös popahtavaa kaarta. Se onkin yksi keskeinen ase, jolla bändi erottuu erokseen punk rockin kentiltä.

Säröjunnaava Surrender esittelee jo levyn käyrän, joka ei mahtiponnestaan huolimatta sorru tylsään jylhäilyyn vaan kaartaa tummaa samettia värittäen ja hengittää huohottaen. Pekka Laineen tuotanto-ote on ehkä tässä tapauksessa vahvistanut yhtyeen ”omaa soundia”, vaikka en tiedäkään millaisella roolituksella tuotanto-ohjaksia on vedelty. Single-lohkaisu Neon Lights luottaa samanlaiseen komeasti kaartavaan kertoon edellistäkin tarttuvammin. Vaikka tempo on tiukka ja särö mustahko, on soitossa silti sellaista kepeyttä joka luo musiikille tilaa hengittää. Backfire puolestaan vaihtaa hitaampi säe, kaartava kertsi-kaavan hiukan tasaisemman rauhalliseen kokonaisajonopeuteen, mutta samat sävyt vallitsevat silläkin.

Toimivasta kaavasta poiketaan oikeastaan vain akustisella Kill Your Friendsillä, joka kepeän kuuloisella avaralla jumituksellaan on melankoliassaan oikein hieno poikkeus säännöstä ja sytkärinheilutus-fiiliksistään huolimatta aika rankka veto. Särömuriseva ja diskokompilla laukkaava Sleepwalking (To The End Of The World) poikkeaa myös hieman muusta levystä, mutta on yksi levyn koukuttavimpia yksilöitä. Lost Frequencyllä kaikaa hiukan sitä ennenkin kuultua rautalankaa. I Walk The Line jatkaa vahvasti ilman notkahduksia.