Mormãnt De Snagov: Rise From The Void

Wintersun

Turun synkeimmän metsän syvistä sopukoista pöllähtää Mormãnt De Snagov kera debyyttilevynsä. Rise From The Voidin antama ensivaikutelma ei niinkään innosta, vaan saa hykertelemään. Suttulogolla kruunatut sysimustat kannet linnafontteineen ja tuimasti tuijottelevine kummituksineen saavat kvlt-huumorin ystävän positiivisessa mielessä pois tolaltaan. Onneksi levyn soimaan laittaminen hiljentää "grim & frostbitten" -vitsejä itsekseen suoltavan arvostelijanplantun tehokkaasti ja äkkiä, kuten toimivalla mustalla metallilla yleensäkin on tapana tehdä.

Mormãnt De Snagovin tyyli vie ajatukset 90-luvun alkupuolen blackmetal-myrskyihin, missä epämääräisten sekoilujen ohessa tehtiin myös paljon kiinnostavaa musiikkia. Verrokeista tulee ensimmäisenä mieleen Emperor, vaikka nyt ei yhtä mahtipontisilla mannuilla mennäkään. Vertausta ei lainkaan ohenna pääjehu Domnul Cadavrun terävä, edellämainitun yhtyeen pääjehu Ihsahnia muistuttava rääkyminen tai kappaleiden arvaamattomasti avartuvista suvannoista mutkikkaisiin kuvioihin kääntyilevä kulkusuunta. Joku voisi bändiä syyttääkin - niin musiikin kuin sanoitustenkin suhteen - itsestäänselvyyksien latelusta tai mielikuvituksettomuudesta, mutta itse koen raivoamisen tutunoloisuuden jotenkin kotoisaksi.

Tärkeintä Rise From The Voidissa onkin, että se ei perinteikkyydestään huolimatta jää pelkäksi jumalaa pilkkaavaksi kuriositeetiksi vaan kyseessä on ehjä ja kuuntelua kestävä, hiljalleen kuulijasta otettaan kiristävä kokonaisuus. Soundimaailmassa on kosolti tiukkuutta ja teräviä reunoja, mutta myös selkeyttä ja avaruutta, ja sama pätee myös kappaleisiin. Sirkkelöinnistä siirrytään ihailtavan luonnollisesti dramaattisiin, jopa kauniisiin melodioihin. Lisäksi bändi ei tyydy silkkaan mämmissä tarpomiseen, vaan seassa on myös sopiva annos doom- ja death-piirteitä, selkeimpänä viitteenä usein kuultava multakurkkuinen mörinä. Välillä hieman monotoniseksi repsahtavan menon tai makuasiaksi jäävän perinteikkyyden lisäksi moitittavaa on hyvin vaikea keksiä, mikä tietää debyytin kohdalla ilman muuta kiitettävää arvosanaa.