Pelan: Koiranlätty

Gee!

Ei ole outoa että kaikista Suomen räppäreistä juuri Asa pitää Pelanin Koiranlättyä edellisvuoden positiivisimpana levynä. Pelan tuntuu nimittäin olevan monessa mielessä lähellä nimenomaan Asaa, tuota suomiräpin suurta runoilijaa. Molemmat tarkastelevat nykymaailman ongelmia samasta suunnasta, samankaltaisella otteella ja samanlaisella osumatarkkuudella. Suurin ero näiden kahden välillä lieneekin lähinnä se, että Asa on kehittänyt tarkoituksiinsa aivan oman runousopin, kun taas Pelan pelaa hieman tavanomaisemmilla korteilla.

Mikä ei tarkoita sitä, että Pelanin lempeällä flow´lla syydetty yhteiskuntakriittisyys olisi puuduttavaa tai puutaheinää – Koiranlätyn kielioppi osoittaa päinvastoin, että Pelan on ammattimainen sanankäyttäjä, joka saa kokonaisuuden kuulostamaan lähinnä vaivattomalta. Letkeästi etenevät klassishenkiset taustat sointuvat mainiosti yhteen rennon flow´n kanssa. Biiseistä esille nousevat erityisesti yhteiskunnan jakautumisesta svengaava Kuppikuntii, muutoksia kyseenalaistava Evolution, baby sekä Dollarit silmis, työ- ja rahakeskeisen maailman mielekkyyttä pohtiva levyn päättävä teos.

Koiranlätty on aiheiden tärkeydestä huolimatta rento ja – niin kuin väitettiin – jopa positiivinen levy. Siinä missä monet kritisoivat paasaamalla ja lyömällä nyrkillä naamaan, luottaa Pelan eri keinoihin. Yhteiskuntakriittisyyttä ei ole pakko verhota monimuotoiseen ilmaisuun, jotta se voisi toimia. Kun sen pukee lämminhenkisiin ja svengaaviin, mm. soulin pehmeyttä hyödyntäviin taustoihin, onnistuu jo paljossa.