BMG

Aikansa tahkonneen The Odorantsin eli Dödön pitkäsoitto tipahti kuulevan kansanosan keskuuteen. Miten vastaa Tapsa? Paljon on ehtinyt kaljaa oluthanoista tursua vuodesta 1996, jolloin dödöt ButtFirst nimellä aloittivat musiikillisen iloittelunsa. Ja mitä on tapahtunut? No, lyhkäsempää demotuotosta, levytyssopimus Kanadaan, potkut, joista bändi kuuli fanin kautta, omakustanteita...ja nyt all of a sudden, sopimus BMG:lle ja pitkäsoitto. Mistä moinen rykäys? Mitä Murkku, Anssi, Rami ja Jaakko ovat männävuosina tehneet aiempaa paremmin?

Syitä lienee yhtä monia kuin päihdeongelmaan. Mutta apua on varmasti saatu yhteistyöstä Extreme Duudsoneitten kanssa, hillittömistä videoista ja, hitto vie, sitkeästä tahkoamisesta. Niin, musiikki? Odorants soittaa tuollaista mukavaa energistä skeittipunkkia NOFX:n jalanjäljillä, vähintään tasavertaisesti vaikkapa Blink 182:sen ja SUM 41:n rinnalla. Ja kun tällekin lätylle sisäistetyt videot (MoonTV:stäkin tuttu nyrkkeilypätkä This Night ja upea animaatio Late Night Call) ovat melkoisen päteviä, en ihmettelisi vaikka Dödö nostettaisiin kotimaiseksi vientiartikkeliksi HIMin, Nightwishin jne. oheen. Melkoisen viatonta hauskanpitomusiikkia parhaimmillaan, videoista lisäpointseja. Ja seuraavan levyn nimeksi sopisi odor hircinus (= kainalohien haju).