Ismo Alanko Teholla: Onnellisuus

Fullsteam

Ismo Alangolla on pieni ongelma. Hän itse laulaa uusimmalla albumillaan, että se olisi niskavilloissa roikkuva piru. Ehkä näin, mutta tuskin Alanko itse tarkoittaa sillä asemaansa suomenkielisen rockin karttapallolla. Hänen syntinsä ei ole muiden kanonisoitujen dinosaurusten tapaan menneisyyden painolastin alle jähmettyminen, mutta kun 20 vuotta sitten alkanut sooloura on tarjonnut tasaista laatua jo 11 levyn verran, ässiä ei yksinkertaisesti voi enää putoilla hihasta.

Mielestäni Alangon ja lyömäsoitintaiteilija Teho Majamäen duo-projektin debyytti oli vuoden 2008 hienoimpia kotimaisia julkaisuja, tosin lähes täysin päinvastaisiin näkemyksiinkin on tullut törmättyä. Albumin blancospirituaaleihin kiteytyi yhtä aikaa sekä musiikin riisuminen kaikesta turhasta että herkän duo-soinnin tarvittaessa uskomattoman dynaamiset ja voimakkaat sävyt. Oletin ja toivoin jo silloin, että Teholla jäisi yhden albumin projektiksi, mutta toisin näköjään kävi.

Hevosmiesten tietotoimiston kautta kulkeutunut huhu konelevystä alkoi elää omaa elämäänsä, antaen odottaa jatko-osaa Joensuun pakanan soolouran aliarvostetuimmalle albumille Jäätyneitä lauluja. Toisin kuin tuolla levyllä, Onnellisuudella koneet – tai lähinnä efektit – ovat kuitenkin selkeässä sivuosassa. Isommasta soinnistaan huolimatta albumi on loppujen lopuksi varsin looginen jatko edeltäjälleen. Melkein puolet lauluista olisi sopinut vaivattomasti Blanco Spiritualsille.

Onnellisuuden ristiriitaista vastaanottoa olisi aivan liian yksinkertaista ja typerää laittaa levyn positiivisen pohjavireen piikkiin. Loppupeleissä kyse on kuitenkin materiaalin laadusta. Koko Teholla-projektin rasittavimpiin kuuluva nimibiisi onnellisuuden ylistyksestä laahaa hyvistä säkeistöistään huolimatta ylipituudessaan, mutta häpeilemättömän aurinkoiset Sytytä elämä ja Sitä pitää olla viileä laukkaavat aivan kympillä, ja raukean kaunis rakkauslaulu Hengitä tulee lähelle.

Ristiriidoista elävinä taiteilijoina Alanko ja Majamäki ovat hakeneet onnellisuuden vastapainoksi raskasta sointia, jonka onnistuminen on varsin tapauskohtaista. Hector-parodiaksi lipuva Vuorelle hakee itseään, mutta komea power-balladi Antaudutaan saa voimansa juuri särökitaroista. Ja toki Alanko tutkailee onnellisuutta monesta kulmasta, myös niistä vinommista. Länsimaiset elintavat luonnonmullistuksiin salakytkevä Mannerlaatat kylmää sydäntä Haitin ja Chilen maanjäristysten jälkimainingeissa.

Kommenttien keskiarvo:

vvkuit kommentoi 03.03.2010:

Pisteet:

Hyvä arvio. Itselleni levy oli jonkin sortin pettymys, ainakin siksi että Blanco Spirituals on niin nerokas levy. Tällä kakkosella ei yksinkertaisesti ole yhtä hyviä biisejä. Jotenkin sekava kuva jää muutenkin, vaikka Riku Mattila ollut puikoissa. Noh, välillä tällaista, on siellä paljon hyvääkin, kuten mainitsemasi Sitä pitää olla viileä.