Julkaistu: 01.03.2010
Arvostelija: Mika Roth

Kool Thing
Tuvalu ajoi itse��n puolittain nurkkaan edellisell� albumillaan Viimeiset hetket ovat k�sill�!. Kolkko ehdottomuus ja soundien raskaus saavuttivat tuolloin lakipisteens�, joten oli aika k��nty� tielt� sivuun ja tehd� jotain muuta. Seitsem�n vuotta kasassa ollut yhtye julkaisee nyt seitsem�ss� viikossa kasatun ja seitsem�n kappaletta sis�lt�v�n albumin, jonka avaimena toimii seitsenjakoinen rytmiikka.
53-minuuttinen teos pit�� sis�ll��n mm. pari p��lle kymmenminuuttista raitaa, fiilisten l�hestyess� ennemmin King Crimsonin kuin Mars Voltan maailmoja. Kappaleet lipuvat eteenp�in omanlaisellaan voimalla, ilman tarttuvia kertos�keit�, simppeleit� riffej� tai nopeita koukkuja. Monimutkainen rytmiikka on aiemminkin kuulunut yhtyeen repertuaariin, mutta nyt erikoislaatuisia ratkaisuja k�ytet��n harkitsevaisemmin. Terve yksinkertaistaminen on noussut arvoonsa rakenteiden ollessa selv�sti aiempaa ilmavampia. Lis��ntyneen tilan ansiosta soittimet erottuvat nyt paremmin toisistaan ja omia teit��n polveileva laulu saa niin ik��n tarvitsemaansa tilaa. Lyriikoissa tieteiskirjallisuuden maailmanloppu on vaihtunut yksil�n kriisiin, itsetutkiskeluun sek� tunteiden ristiaallokkoon, jossa laulaja Annina Antinranta on my�s selke�sti paremmin kotonaan.
Tuvalu rakentaa kolmannella pitk�soitollaan selke�n kaaren, joka alkaa menneest� ja p��tyy tulevaan. Albumin avaa raivoisa Tulevien aikojen luurangot, joka iskee kasvoille kerta toisensa j�lkeen, ja per��n kuultava Parahin Nikola jatkaa t�t� ��nek�st� vy�ry�. Kappalekaksikko onkin selvimmin sukua edelliselle kiekolle. �rh�kk�� starttia seuraa nimet�n siirtym�instrumentaali, jonka j�lkeen b�ndin progehtava rock saa roppakaupalla lis�� analogista l�mp��, syvyytt� sek� tasoja.
Nelikon uudistuneessa maailmassa seesteisemm�t progej�rk�leet kuten Pimeys on yst�v� ja Pakenevan veden voima saavat ansaitsemansa tilan, eiv�tk� mittavat kappaleet k�rsi liiasta t�yt�st�. Siell� voi el�� my�s Fantasmagorian kaltainen, mureaa Black Sabbath -kitarointia uhkuva raita, joka saa kasvaa yli kymmenminuuttiseksi mestariteokseksi. Tilaa l�ytyy my�s vihanpurkauksille, kuten Valkoinen sumu nousee osoittaa, tosin nyt raivossakin on enemm�n s�vyj�.
Tuvalu on kasvanut ja muuntunut melkoisesti kahdessa vuodessa, mink� kuulee yhtyeen itsens� mukaan nimetyll� albumilla. Kappaleet ovat toki taipuvaisia r�nsyilyyn, mutta silti niist� l�ytyy vain ja ainoastaan olennainen. Upeaa huomata, ett� yhtye on viimein l�yt�nyt sielunsa ��nen.




Helsinkil�is-tamperelainen rock-pumppu risteytt�� punkin hysteerist� energiaa, progressiivisia rakenteita ja vaihtuvia tahtilajeja, sek� 1980-lukulaisen uuden aallon kaikuvaa koleutta vahvoine melodioineen. Nelikko julkaisee musiikkiaan tiukkojen dogma-periaatteidensa vaatimalla suoruudella.
Annina Antinranta - laulu
Jussi Martikainen - rummut
Jussi Oskari - basso
Antti Harmainen - kitara
Linkki:
tuvalu.ws
(P�ivitetty 10.7.2016)