Eläin: Eläin

Juki

Pari mainiota pikkukiekkoa aiemmin julkaissut Eläin summaa debyyttipitkäsoitollaan demojen parhaimmiston, sekä sujauttaa kyytiin muutamaan uuden siivun. Yhtyeen itsensä mukaan nimetty debyytti kiertelee kahdentoista raidan ajan tutuilla kulmilla, joista aiemmat pikkukiekot on uutettu. Popahtavat, punkahtavat ja rokahtavat rallit esitetään suomenkielellä, vokalistin ilmaisun ollessa enemmänkin melodisen siisti kuin räkäisen haastava.

”Beach Boys –melodiat ja David Lynch –tunnelmat paiskaavat kättä”, seisoo komeasti saatekirjeessä, mutta sanat osoittautuvat pitkälti silkaksi helinäksi. Tarttuvuudessa kun ei ylletä lähellekään surffaripoppareita ja outoudessa päästään vasta Lynchin suuren kartanon terassille saakka. Kappaleiden satunnaisessa kimuranttiudessa on nähtävissä tiettyjä yhtymäkohtia mm. Sydän sydän- ja FM2000-orkestereiden tuotantoon, tosin rantapojilta napattu pop-ulottuvuus keventää otetta mukavasti.

Turhan pitkillä nimillä varustetut Fysiikan Nobel galaksien tutkijoille ja Tyhjäntoimittaja korkeassa asemassa ovat erinomaisinta elukkaa, mutta kahdentoista kappaleen joukko kärsii melkoisesta ailahtelusta. Mikä on esimerkiksi Normaalin ja über-ärsyttävän Peter Panin pointti? Toki ymmärrän kriittisyyden alempien sosiaalisten luokkien tappiomielialasta sekä päättäjiemme päättämättömyydestä, mutta luultavasti viestit voisi takoa hiukan toisenlaiseenkin muotoon.