No Sign Of Life: Chaotic Type Of Normality

Omakustanne

No Sign Of Lifen debyytti alkaa lupaavan pahaaenteilevästi. Mahtipontisesti tunnelmaa nostattavan intron myötä pidot vasta pääsevätkin alkuun: seuraa melkoinen annos raivokasta runttaamista. Laukaalaiset sekoittelevat tyylissään rohkeasti monenlaisia genrejä - jopa ripauksen verran funkia - pohjavireen ollessa pätevän groove-pitoisen riffittelyn ja melodisen death-rähjäämisen tienoilla. Mieleen nousevista nimistä mainittakoon vaikka Amorphis ja Damnationin/Deliverancen aikainen Opeth, mutta näihinkin vertauksiin kannattanee suhtautua varauksella, yhtyeen oma ääni kun on Chaotic Type Of Normalityn kantava voima. Bändin selkeästi vahvimmaksi lenkiksi nousee laulajaörisijä Antti Strömin edellämainitun, Kalevalan parissa viihtyvän orkesterin vokalisti Tomi Joutsenen ulosantia niin tyylin kuin notkeudenkin suhteen muistuttava ääni. Mieshän siirtyy hennosta lurittelusta punapäiseen murinaan kuin kansan mielipide konsanaan!

Jos yhtyeellä tuntuukin alkuasetelman perusteella olevan homma hanskassa, on totuus hieman toisenlainen. Levyn sinänsä murea soundimaailma käy pidemmän päälle puuduttavaksi, annos on sittenkin liian tuhti ja täyttävä. Pienissä palasissa kuunneltuna kaikki luistaa komeasti, mutta kokonaisuus ei kestä omaa painoaan alusta loppuun, mitä monin paikoin liikaakin toisiaan muistuttavat biisit hieman alleviivaavat. Kun akustiset kitarat helisevät tunteita herättelevästi In The Mistissä, tilanne purkautuu, mutta ilmaa ja kouriintuntuvampaa otetta jää ryminäosastoltakin kaipaamaan. Ontuvasta toteutuksesta huolimatta Chaotic Type Of Normality on debyyttilevynä hyvin lupaava aloitus. Yhtyeen kunnianhimo ja kokeilunhalu eivät vain ole vielä tasapainossa soundiratkaisujen ja kokonaisuuden hallinnan kanssa, mutta vaa´an asetuttua edessä voikin olla aika metkat kekkerit!