Field Music: Measure

Memphis Industries

Hyviä uutisia Field Musicin ystäville: sunderlandilaisyhtye on palanut, vieläpä tuplalevyn kera! Kun Field Music kertoi jäävänsä tauolle toisen levynsä Tones of Townin (2007) jälkeen, harmitti oikeasti, sillä tämä pop-melodioita kevyellä progressiivisella otteella työstänyt yhtye oli ilahduttanut suuresti pittoreskilla musiikillaan. Veljespari David ja Peter Brewisin liidaaman Field Musicin tauko ei kuitenkaan muodostunut liian hankalaksi kestää, sillä molemmat veljekset julkaisivat nopeaan sooloprojektiensa tuotoksia. Sekä David Brewisin School of Language että Peter Brewisin The Week That Was (molemmat 2008) tekivät kumpikin oivallisen debyyttilevyn. Vuonna 2009 ei saatu mitään Field Music -johdannaista musiikkia, koska veljekset olivat palanneet kirjoituspöydän ääreen ja studion uumeniin ja tehneet materiaalia ei yhden vaan peräti kahden levyn verran.

Measure jatkaa debyytti Field Musicin (2005) ja sen seuraajan Tones of Townin jalanjäljissä. Field Music on edelleen tungettavissa määreen "liian poppia progeksi, liian progea popiksi" mukaiseen epäsymmetriseen muottiin. Kappaleet ja osat niiden sisällä alkavat ja loppuvat kuten lystäävät muodostaen kudelman, josta on ensialkuun hankala erottaa sen rakentaneita lankoja. Edelliset levyt olivat puolen tunnin kestossaan suhteellisen helppoja paloja, mutta uutuuteen ei pääse kovin nopeaan käsiksi johtuen jo sen fyysisistä mitoista (20 kappaletta, 70 minuuttia).

Kappalemateriaali on edelleen niin korkeatasoista, että ylittämättömiä huippukohtia on vaikea ellei suorastaan mahdoton nimetä. Levy on keskitempoinen sanan varsinaisessa merkityksessä muttei siten, että tempon samankaltaisuus alkaisi turruttamaan. Vaikka musiikki poukkoilee, se tekee niin tiettyjen raamien sisällä ilman, että lähtisi harhailemaan päämäärättömästi tai ylenmääräisellä nopeudella. Kappaleista voitaisiin mainita esimerkiksi The Rest Is Noise, joka tuntuu pidättelevän melodioitaan ja liike-energiaansa ja antavan siksi niin paljon, tai funkylle bassolinjalle rakentuva Let´s Write a Book. Tosin samaan hengenvetoon voisi luetella jokaisen tuplalevyn kappaleen. Ja kuten ennenkin, levy on laulettu ja soitettu erinomaisesti. Tämä musiikki on rakennettu rakkaudella.

Kahta levyä Measurea kuuntelee mielellään sellaisina hetkenä, jolloin tuntee olevansa avoimen vastaanottavainen ja mieleltään tyynen rauhallinen. Se jättää jälkeensä rentoutuneen olotilan ja kutittelee neuroneita ikään kuin höyhenen kärjellä sen sijaan, että hyökkäisi päistikkaa kimppuun. Alkuvuoden hienoimpia indiepop-levyjä.