Julkaistu: 15.02.2010
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Sub Pop
Kaksi Kentuckyläistä laulaja-lauluntekijää, vuonna 2008 debyyttinsä Learning To Bend tarjoillut Ben Sollee ja viime vuonna mainion Stray Age-albumin julkaissut Daniel Martin Moore, yhdistävät voimansa My Morning Jacketistä tutun Yim Yamesin tuottajanäkemyksen kanssa hyvän asian puolesta. Appalakkien kulttuuriperinnöstä kaivosyhtiön käsissä huolestuneet lauluntekijät lahjoittavat albuminsa tuotosta osan järjestölle joka pyrkii keksimään vaihtoehtoisia tapoja nykyiselle hiilenlouhinnalle Appalakeilla. Aika mistään piittamattomaan nykyiseen tapaan kuuluu räjäyttää koko vuorenhuippu auki jotta hiilen kimppuun päästään nopeasti. Sen jälkeen hiili louhitaan talteen ja jätteillä täytetään vuorien väliin jäävät laaksot – välittämättä siitä että niiden alle jää koko vuoriston ekosysteemi.
Musiikillisesti tämä tarkoittaa kahden americanan, folkin ja juurevan kamaripopin parissa operoivan muusikon yhteisteosta, jossa kiire on kaukainen käsite ja tilaa on – niin kuin siellä Appalakeilla vielä on silmänkantamattomiin. Vaikka toki avausraita Something, Somewhere, Sometimen poljentoa voi sanoa jopa hätäiseksi, on levyn totuutena enemmän kitaralla, mellotronilla ja sellolla haaveilevan My Wealth Comes To Men ajaton pienuus ja melankolisesti hymyävä kaari. Haikealle laululle annetaan paljon tilaa ja herkkä laulelmallisuus onkin olennainen osa pakettia. Nimibiisi on avausraidan tapaan kipakampi banjoineen ja lyömineen, mutta silti laulu säilyy pääosassa eikä sillä ole kiire mihinkään. Kaiken kaikkiaan herrojen 11 raidan kokonaisuus on komea paketti sielukasta ja tyylikästä folkpoppia sieltä paremmasta päästä.
