Midlake: The Courage Of Others

Bella Union

Midlaken vuoden 2006 kakkosalbumi The Trials of Van Occupanther on loistava levy. Sen 70-lukulaisessa, lauluharmonioiden kyllästämässä folkrockissa on jotain taianomaista, joka jaksaa kiehtoa vielä muutamaa vuotta myöhemminkin. Yhtäkkiä bändi tuntui kuitenkin kadonneen koko indie-kartalta, kunnes viime vuoden lopulla yhtye julkaisi yhtäkkiä singlen ja ilmoitti uudesta albumistaan.

Midlake palkitsee odotuksen ruhtinaallisesti. Trialsilta tutut vahvuudet ovat tallella, mutta tunnelma on entistä enemmän folk ja vähemmän rock. Roscoen ja Head Homen kaltaisia instant-hittejä ei löydy, mutta tilalla on yhtenäisempi paketti toinen toistaan kauniimpia sävellyksiä. Akustiset kitarakudelmat, huilut ja cembalot sekä luontoaiheiset lyriikat vievät Midlaken yhä syvemmälle keskiaikaiseen metsään. Kaikenlainen negatiivinen hippimäisyys loistaa kuitenkin poissaolollaan.

Midlaken musiikki on hyvällä tavalla huumoritonta. Kaikesta huomaa, että Tim Smith ja kumppanit ovat tosissaan musiikkinsa kanssa. Smithin pehmeä vibrato, edelleen upeat lauluharmoniat ja käsittämättömän tyylitajuinen soitto riittäisivät jo pitkälle, mutta kappaleet kuten Acts of Man ja Rulers, Ruling All Things kruunaavat kokonaisuuden. The Courage of Others on keskittynyt ja suurella sydämellä tehty albumi, jota parempaa tuskin tänä vuonna kuullaan.

Kommenttien keskiarvo:

JariJ kommentoi 24.03.2011:

Pisteet:

Olen vuoden verran odottanut että tämä levy löytäisi maalinsa, mutta kun ei vaan osu. Van Occupanther-levyn vannouteena fanina tämä tuntuu vain toisarvoiselta ja paikoin jopa ponnettomalta yritelmältä. En voi ymmärtää miksi juuri tämä levy on kaikkien Midlake-fanien suosikki, omissa kirjoissani se on kaikkein heikoin. Ja lisää ihmetystä aiheuttaa se että Midlake on John Grantin levyllä kuitenkin lähes elämänsä vedossa. Miten kummassa se ei tälle levylle välity?