Acacia Avenue: Acacia Avenue

Lion Music

Tanskalaiskitaristi Torben Enevoldsenin Acacia Avenue lisää yhden luvun itseään ja omaa erinomaisuuttaan täynnä olevien kitarasankarien surkeiden levyjen valtavaan kirjoon. Acacia Avenuen esikoislevyllä Enevoldsen soittaa kitaraa, bassoa ja syntikkaa jättäen rumpuvastuun Thomas Heintzelmannille ja pääasiallisen lauluvastuun muille. Tyylilajiksi on saatteen mukaan valikoitunut melodisen hard rockin ja AOR:n yhdistelmä, mikä levykuuntelun perusteella pääosin tarkoittaa sitä että yhtyeen monipuolisin jäsen Heintzelmann rummuttaa hard rockia Enevoldsenin AOR-bändissä.

Vaan mikäpä siinä, harvoin näin ehtaa kasarikamaa pöydälle asti eksyy. Tunnelma on kuin suoraan ajasta jolloin muoviin pukeutuneet, permiksillä ja meikeillä varustetut viiksiniekat olivat kylän kovimpia kovanaamoja. Mitä pidempi soolo, sen kovempi panomies ja niin eespäin. Acacia on tajunnut musiikissaan yhdistää jo mainituista tyylilajeista lähinnä pelkät kliseet, joiden ansiosta 11 biisin kuunteleminen on lähinnä kiusallista. No, jokuhan tästäkin pitää.

Suomalaisten kollektiivista heikkoa itsetuntoa hiveltänee tieto siitä, että rakasta leijonaperhettämme Euroviisuissa vuonna 2005 edustanut turskamaan alfauros numero uno ja perisuomalaiseen tyyliin karsintoihin kapsahtanut Geir Rönning tulkitsee kolme kappaletta. Ja aivan yhtä hienosti kuin silloinkin! On melkein säälittävää, että albumilla esiintyvistä neljästä vokalistista vain yksi onnistuu välittämään edes vähän tunnetta suorituksessaan. Hänen nimensä on Tony Mills ja hänen ansiostaan tämä levy ei ole täysin turhaa ajanhukkaa.

Enevoldsenilta on nimittäin unohtunut se, mikä missä tahansa musiikkilajissa on olennaista: biisien täytyy toimia. Keskittyneenkään kuuntelun jälkeen ei mielestään löydä kuin muistoja loppumattomalta tuntuvasta perushutusta, karmeista sooloista ja yleisesti surkeasta kasarifiilistelystä. Jos nämä biisit olisi tehty 80-luvulla Suomessa ne todennäköisesti löytyisivät Poptorin julkaisemalta suomalaista kasarirockia kartoittavan kokoelmasarjan seitsemmänneltä levyltä.

Yhdessä Acacia Avenue onnistuu loistavasti. Sen nimi on brittiläinen klisee, jolla kuvataan keskivertoa ja keskiluokkaista esikaupunkikatua. Erinomaista.