Veres: Veres (EP)

Omakustanne

Veres on tuore yhtye, jonka kuudella jäsenellä on yhteensä hyvinkin paljon soittokokemusta sekä rock-, metalli- että ennen kaikkea kansanmusiikkiyhteyksistä. Musiikissaan kuusikko yhdisteleekin luontevasti sekä hevin että kansanmusiikin piirteitä ja tätä esitellään nyt tällä esikois-EP:llä. Tarjolla on neljä kansanlaulua, jotka Veres lurittaa läpi enemmän tai vähemmän metalliseen tai ainakin rockiin muottiin sovitettuna ja kun yhtyeen jäsenistö koostuu sekä ammatti- että osa-aikamuusikoista, ei herää epäilyksiä etteikö taidoissa löytyisi. Tässä myös todennäköisesti piilee syy siihen, että lopputuloksen ympärillä on ennalta-arvattavuuden vaippa.

Koska biisit ovat vanhoja tai vähän vähemmän vanhoja kansanlauluja, näkyy yhtyeen oma panos lähinnä vain sovituksellisella ja soitannollisella puolella. Jälkimmäinen on ammattimaista, tarkkaa ja ajoittain melko vaisuakin – liki läpisoitetun oloista. Orkestraatio sen sijaan on toteutettu toisaalta tukemaan biisien jo lähtökohtaisesti esiintuotuja puolia, jolloin viulu ja erinäiset kosketinvariaatiot nostetaan eteen mutta toisaalta taas kokonaisuutta hallitsee melko klassinen rockilme. Tavallaan tässä ei ole enempää kansanmusiikkia kuin jonkun Lauri Tähkän yhtyeen soinnissa – poislukien biisit, jotka ovat sitä ehtaa itseään.

Paras tulkinta on Kaksi kuninkaanlasta, joka kulkee kepeästi omalla painollaan, ilman että sitä tarvitsisi survoa tuoreempaan muottiin. Tyttö ja skriivari taas onnistuu parhaiten yhdistämään vanhan ja tuoreen, mutta sekään ei päästä pohtimasta, eikö sinänsä hienoa ja ehkä tarpeellistakin tavoitetta tuoda suomalaisen kansanperinteen tarinoita ja sävelmiä nykyaikaan voisi toteuttaa muuten kuin pukemalla ne nykyisen kansanmusiikin, jostain syystä heviksi kutsutun geneerisen rockiskelmän kaapuun? Erityismaininta todella komeasta digipakista kuvine kaikkineen – tällaisista syistä levyt fyysisessä muodossaan ovat miljoona kertaa mielenkiintoisempia kuin bittivirta missään muodossa.