These New Puritans: Hidden

Domino

Brittiläinen taiderock-kvartetti These New Puritans sekoittaa kakkoslevyllään musiikkityylejä ja soittimia keskenään kunnianhimoisesti. Hiddenillä mäiskitään kaksimetrisiä japanilaisia kehärumpuja, päästetään irti 13-henkinen puhallinorkesteri ja sekoitetaan sen kohtalokas sointi järeään biittiin ja varautuneisiin pianokuvioihin. Välillä kutsutaan paikalle myös maailmanparannus-kliseisssä perinteisesti ryvetetty lapsikuoro.

Pakko myöntää, että paperilla albumi kuulostaa enemmän kuin lupaavalta. Valitettavasti luovuuden puuskassa unohdetaan musiikin toimivuuden kannalta se tärkein rakennusaine: itse biisit. Instrumentaalialoitus Time Xonessa puhaltimet mörisevät kieltämättä kiinnostusta herättävästi, mutta levyn puutteet tulevat melko äkkiä esiin.

Jos ei kuitenkaan hae musiikilta minkäänlaista muistijälkeä ja tärkeintä on taiteellisuus, Hidden on varmasti vuoden tapauksia. Tummaa yleissointia masentaa entisestään multi-instrumentalisti-säveltäjä-tuottaja Jack Barnettin Nine Inch Nailsin Trent Reznorista muistuttava lohduton lauluääni, tosin ilman minkäänlaista persoonallisuutta. Levyn parhaimmisto voisi olla niin ikään post-minimalismista ammentaneen Radioheadin osittain metsään menneen Amnesiacin heikointa satoa.

Osuvimmillaan bändi on elokuvallisissa instrumentaaliraidoissa, joita levyllä on onneksi useampia. Iloisena poikkeuksena laulua sisältävissä biiseissä jylisee galaksien välillä vihlova Orion, jossa lapsikuoro on ihan oikeasti nappiratkaisu. Taatusti mielipiteet jakava levy on näkökulmasta riippuen joko haastava, askarruttava ja lumoava, tai ahdistava, tekotaiteellinen ja ärsyttävä. Valitse puolesi.