Julkaistu: 08.02.2010
Arvostelija: Tiina Malinen
SimulacruM
Pitäisi kirjoittaa levyarvostelu, mutta mieli tekisi kirjoittaa artikkeli markkinoinnin alkeista. Uusi ja tuntematon yhtyehän joutuu usein kiinnittämään huomiota itseensä ulkomusiikillisilla kuvailuilla, jotta joku näinä ylitarjonnan aikoina ylipäänsä vaivautuisi kuuntelemaan itse soitantaa. Jos puheilla ei kuitenkaan ole riittävästi yhtymäkohtia todellisuuteen, kuulija pettyy väistämättä.
Suurellisimmalla nimellä aikoihin paiskattu Contemporary Dead Finnish Music Ensemble antaa ymmärtää olevansa jotain kertakaikkisen poikkeuksellista. Poppoo kuvailee musiikkiaan raskaaksi avaruustaistelulaivaksi lastinaan valkoisia liljoja ja punaisia ruusuja sekä moottoreinaan valtavia kolibriparvia. Visuaalinen ilme on kuulas ja miellyttävällä tavalla sekopäinen. Harmi, että kunnianhimoisesta maalailusta jo valmiiksi vakuuttunut kuulija joutuu tarkistamaan, menikö cd-asemaan vahingossa väärä kiekko.
Ei Land of Hope mikään täysin toivoton esitys ole. Kokonaisuus ei vain jaksa kantaa koko levyllistä suhteellisen yhteismitatonta materiaalia. All I Need tuo mieleen Björkin, levyn päättää ehta blues ja parhaimmaksi yksittäiseksi biisiksi osoittautuu Pekka Pohjolan tuotannolle kumartava ThinKing Music Part I. CDFmE, kuten orkesteri nimensä lyhentää, hallitsee monenlaisia musiikkityylejä, mutta omaa sanottavaa tai intohimoa ei juuri korviin asti pilkahtele.
Ensemblella vaikuttaisi olevan kaksi suuntaa, joihin kehittää omaa tyyliään. Toinen on kauniin rauhallinen äänimaisemointi, toinen klassinen proge, jonka parissa bändi itse vaikuttaa parhaiten viihtyvän. Nykyisellään kumpikaan osasto ei vain saavuta sellaista persoonallista otetta, josta jäisi mitään käteen edes useamman kuuntelun jälkeen.
Land of Hope on melko mitäänsanomaton esitys, omiaan vahvistamaan stereotypiaa korkean tason musiikkikoulutuksen saaneista sorminäppäryystaitureista, jotka hallitsevat muodon vaan eivät sisältöä. Toivon mukaan kuva särkyy tulevaisuudessa. Tuskin tätä ihan pian tulee uudelleen kaivettua esiin levyhyllystä, mutta jo seuraava lätyskä voisi olla paljon mielenkiintoisempi tapaus.
Helsinkiläisen, progressiivista rokkia soittavan bändin unelmana on elvyttää 80-luvulla kuollut kunnianhimoinen ja kokeellinen ote musiikkiin. Ammattimuusikoiden vuonna 2000 perustama projekti on julkaissut tähän mennessä kaksi albumia.
Linkki: http://www.cdfme.com
(Päivitetty 08.02.2010)
Kommenttien keskiarvo: