The Album Leaf: A Chorus of Storytellers

Sub Pop

Milloin utuinen eteerisyys menee rajan toiselle puolen ja muuttuu äänitapetiksi? Kuinka lähelle rentoutumiskasettien valtakuntaa ihminen uskaltautuukaan? Paistaako höttövuorten takaa uusi Sigur Rós? Album Leaf, käytännössä vain kalifornialainen Jimmy LaValle, on kulkenut poluillaan jo reippaan kymmenen vuoden ajan eikä se vieläkään ole löytänyt retkiltään sitä, minkä sen soisi löytävän. Itsensä? Tuskin, se lienee jo paikannettu, mutta jonkinlaista maailmanmiehen tekevää särmää kenties. Jos on esiintynyt The Incredible String Bandin kanssa ja soittanut Seattlen indie-elokuvafestivaaleilla livenä taustamusiikin mykkäelokuvaan, kokemuksia voi kyllä sanoa karttuneen.

Viidennellä levyllään Album Leaf on hakenut lihallisempaa otetta. LaValle otti kiertuebändinsä mukaan studioon, ja lopputuloksena on kenties orgaanisin Album Leaf -levy, vaikkei mistään rehevästä bändisoitosta voidakaan puhua. Melkein päinvastoin; tarttumapintaa on välillä niin vähän, ettei tiedä, mistä napata kiinni. Ääntä kyllä kuuluu, mutta on mahdotonta sanoa, miltä se tuntuu. Eteerisyys luisuu välillä valjuuden puolelle. Vaikka äänikuva viuluineen, lyömineen ja harkittuine elektroniikkoineen on kirkas ja tasapainoinen, tuntuu siltä, kuin kuuntelisi jotain todella... kliinistä. Tältä kuulostaa musiikki siellä, missä kaikki huonekalut ovat valkoisia ja kiiltäviä eikä niille saa istua.