Lightspeed Champion: Marlene (EP)

Domino

Tuntuisi aika hassulta ajatukselta tunkea tämä Dominon julkaisema kuusibiisinen Pienten koosteeseen demojen, promojen ja muiden lyhyempien lättyjen joukkoon harmaaseen. Huolimatta selkeästä sinkkumaisuudesta (kuten useampi versio itse nimibiisistä) päätin nostaa tämän koosteesta omaksi arviokseen, koska paketti on jopa EP:ksi melkoisen kattava. Marlene on siis cd-muodossa oleva single, joka pitää sisällään kahden biisiversion ohella kolme kappaletta tuplaseiska-sinkulta ja yhden vielä samaisen biisin perusseiskapainokselta. Eli melkoista hemmottelua.

Lightspeed Champion alias Devonté Hynes tunnetaan aiemmin mm. Test Icicles-tanssipunkbändistä. Toista pitkäsoittoa kohti ehtineellä soolollaan herra tutkailee harmonisen popin ulottuvuuksia barokista tanssilattialle ja onnistuu tämän kuusibiisisen aikana kurkistelemaan onnistuneesti niin chansoniin kuin nimibiisin rytmikääseen tanssipotkuisempaan indiepoppiin. Biisikynä Hynesillä pysyy näpeissä tyylilajista riippumatta. Marlene on kohtuullisen hitikäs, mutta hiukan turhan turvallisella tavalla muodikas sävellys, jonka kuorrutteeksi nousevat kauniit jousisovitetut kaaret ja Hinesin kieltämättä kiehtovan dramaattinen laulutapa.

Concerto .2 ”So Long! So Long!” siirtyy pianon varassa suoraan kepeään barokkiin, Valentine Fillolin rikastuttama 69 Année Érotique lainaa Gainsbourgia ja raukean kujertava He´s The Great Impostor kumartaa Sharon Sheeleylle ja Jackie DeShannonille, joiden säveltämän biisin esitti vuonna 1961 The Fleetwoods ja joka soi sittemmin mm. American Graffittissa. Tyylikkäiden lainojen käyttö ei silti kumoa sitä tosiasiaa että Hynes pärjäisi kyllä omillaankin – ihan yhtä lailla chansonin hiveleviin tunnelmiin yltää myös levyn päättävä Tete Morte. Suosittelen.