Timo K�m�r�inen: Pulpae

Texicalli

Kitaristi Timo K�m�r�inen julkaisi vuodenvaihteessa toisen levyns� nimelt� Pulpae. Vaikka kyseess� on soololevy, niin taustalla soittaa Juurihoito-niminen yhtye. Ennen t�t� levy� K�m�r�inen on ehtinyt olla monessa mukana. Eniten n�kyvyytt� h�n sai pestist��n Ismo Alanko S��ti�n kitaristina edellisen vuosikymmenen puoliv�liss�. Lis�ksi h�n on soittanut monien eturivin artistien levyill�. Nyt oli kuitenkin taas aika tehd� omaa musiikkia.

Harmi vain, ett� biisinteko ennen levytt�mist� unohtui ja K�m�r�inen sortuu soololevyjen sudenkuoppaan nimelt� itsetehostus. Levy on jatkuva kitarasoolojen sarja, joka on pieniss� eriss� kiinnostava, mutta pidemm�n p��lle puuduttava. Kappaleiden v�lill� sin�ll��n on sopivasti vaihtelua ja levyn tyylilajiksi voisi sanoa rock-proge-jazz �kolmion. P��osa materiaalista on instrumentaalista, mutta parilla raidalla on mukana my�s laulua.

Levy alkaa menev�sti Special Treatmentilla. Kappaleen alku on lupaava, mutta hyytyy nopeasti tyls�ksi jamitteluksi ja p��ttym�tt�m�ksi kitarasooloksi. Ainoa kappale, johon sooloilu istuu, on levyn loppupuolen Foetor Oris. Sen rautalanka-revittely eroaa muusta levyst� ja on paras raita �rsytt�vist� taustalauluista huolimatta. N�iden lis�ksi loppulevy on hitaampaa tunnelmointia. Viel� kun p��sisi tunnelmaan. Koukkuja ei ole ja biisit lipuvat ohi j�lki� j�tt�m�tt�.

K�m�r�inen on selv�sti lahjakas muusikko. Tarvittaisiin kuitenkin joku suuntaamaan lahjakkuus oikeaan tekemiseen. Briljeerausta levylt� l�ytyy, mutta hyv�n biisin aineksiksi se ei riit�, vaan ainoastaan nollaa tarttuvuuden. Seuraavalle levylle tiukka tuottaja laittamaan taiteilija kuriin, niin tuloksena olisi jotain parempaa.

Kommenttien keskiarvo:

kiekko kommentoi 31.01.2010:

Pisteet:

Oma kokemukseni Pulpae levyst� oli aivan erilainen kuin Tiensuun, kappaleiden nimet olivat samoja kuin levyss� jonka itse kuuntelin, kaikki muu olikin sitten erilaista. Itsetehostus sanana kuulostaa v��r�lle levyll� jossa on soittamassa kolme kitaristia, kuka heist� on se itsens� tehostaja.
Avausraita, Special treatment, kasvaa K�m�r�isen ja Viinikaisen hauskan vuoropuhelun j�lkeen spektaakkelin omaiseen mahtipontisuuteen ja lyhyen bassosoolon j�lkeen vaimenee ja j�tt�� varmasti monen kuulijan hymyilem��n. Kappaleessa My dirty diary K�m�r�inen n�ytt�� mit� kitaralla voi tehd� ja miten tehd� se tunteikkaasti, jos t�m� on itsetehostusta niin seh�n on hieno asia. Mr.Fastfingerin soolo pop/disco/jazz biisiss� No Grudge oli hauska koukku jollaisia koko levy on t�ynn�, toisena hyv�n� esimerkkin� mainittakoon John's Suitcasen flamenco tyylinen k�sien taputus kohta. Kaikki levyn muusikothan ovat lahjakkaita ja hallitsevat todellakin oman instrumenttinsa. B�ndi soittaa hyvin yhteen, s�ilytt�en ilmavuuden ja luovuuden jonka tuottaja varmasti olisi saanut tapettua tekem�ll� levyn tiettyyn muottiin. Biisit ovat loppuun asti mietittyj� ja niiss� on sanomaa ilman lauluakin enemm�n kuin monessa muussa nykyajan tuotoksessa. Itse olisin kuitenkin kaivannut paria kappaletta jotka olisivat olleet kokonaan laulettuja, aivan perinteiseen tyyliin. Kokonaisuutena kuitenkin hieno, jota ei valitettavasti tulla n�kem��n listoilla.

TM kommentoi 05.03.2010:

Pisteet:

Mielest�ni K�m�r�inen onnistuu Pulpae-levyll� erinomaisesti! Levyll� on uskallettu rohkeasti menn� kohti juurevuutta ja uusia tapoja rakentaa kappaleet. Huomioisin mm. Special Treatment -kappaleessa k�ytetty laulu-v�liosa perinteisen kitarasoolo-v�liosan sijaan. Kiitos my�s muille upeille kitaristeille, joiden soolot onkin levyn kansiteksteihin merkitty. Mukava ett� jazziakin osaavat muusikot uskaltavat soittaa my�s rumasti.