Julkaistu: 29.01.2010
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Omakustanne
Trip hopin haamu välkkyy väkisinkin mieleen kuunnellessa helsinkiläisen projektibändin Half Past Never Band kahdeksanraitaista. Ihan yhtä koleaa soundia elokuvallisia äänimaisemia raukeaan biittiin ja itämaisiin tunnelmiin yhdistelevä yhtye ei tarjoile, kuin mitä itselle on mielikuvaksi jäänyt tuosta 90-lukuisesta lajityypistä, vaan pitkälti Timo Karanderin käsialaa oleva kokonaisuus soi myös melko orgaanisena ja ehkä siitä johtuen paikoin jopa lohdulllisena. Ja hyvä niin, lämpö ja heleähkö jatsahtavuus pukee hyvin tällaista raukeaa elektronista maailmaa.
Ihmisääntä kuullaan kahdella raidalla, joista Valveunen kiireetön kuiskaavuus soi hienosti pianokoreilevalla Blue Nightilla. Jousilla väritetty koleampi Fourth Song venyttelee komeasti Salla Viitasalon kantavan mutta musiikkityylistä varmaankin johtuen hiukan itseään pidättelevän tulkinnan johdolla. Muuten mennään instrumentaalisti, vaikka toki mm. puhesämplejä käytetään hetkittäin. Näiden ohella humisten junnaava peruskaava saa Can´t Stopilla lisämaustetta Heikki Räisäsen kitarasta. Pääsääntöisesti siinä kuitenkin sykkii raukea biitti, jota koristellaan heleillä pianomaisemilla, sämpleillä ja jopa hyvin hillitysti puhaltimilla. Hiukkasen ripakampi Streets Of Warsaw piristää mukavasti kokonaisilmettä. Samoin nimibiisi As It Should Be vaaniskelee hiukan tujakammalla biitillä, tosin yhtä lailla raukeasti ja yltää synkeämmällä maisemallaan entistä lähemmäs trip hop-mielikuvaani. Vaikka musiikki on alusta loppuun viipyilevän raukeaa ja uneliasta, niin siitä löytyy monenlaista maisemaa uhkaavasta tummuudesta aamuyön haaveiluun. Omassa äänitapettisarjassaan oikein toimivaa settiä.
Raukean viipyilevää ja monipuolista rytmimusiikkia luova helsinkiläinen yhtye.
Linkki:
halfpastneverband.com
(Päivitetty 9.10.2013)