Julkaistu: 25.01.2010
Arvostelija: Mika Roth
Sonic Foundation
Elektron, diskon ja pop-rockin risteyksessä maailmaa ihmettelevä The Alibies on sävähdyttänyt jo jokusen vuoden persoonallisella musiikillaan. Ehtipä orkesteri jokunen vuosi sitten jo Desibelin valokeilassakin piipahtaa. Nyt on koittanut mystisen friikkidiskoduon debyyttipitkäsoiton aika, eikä kimalteessa ole säästelty.
Kasarisoundeilla ryyditetty elektroninen rytke nojaa yhtäällä melankolisiin melodioihin, toisaalla taas groovaaviin rytmikuvioihin, jotka tuovat pakettiin mukaan tietynlaista underground asennetta. Oma palansa purtavaksi on vokalisti Pablo Heteron (taas näitä taiteilijanmiä) tyyli, sekä lyriikat, mutta jo parin kuuntelukerran jälkeen herran sanataide on pureutunut syvään tajuntaan. Take Me to the Basement lähentelee avauskappaleena täydellistä: yhtyeen vahvuudet käydään tarkkaan läpi, eikä biisin nopeasta koukuttavuudesta ole ainakaan haittaa. Meno ei suinkaan hyydy avausraitaan, vaan tämä on vasta suuren paraatin alku. Just a Number järkyttää Ihmemiehen tunnarin kierrätyksellä ja Let Me Down Gentlyn askeleen sivussa olevat koukut iskevät kierolla tavalla takaraivoon. Täydet pinnat kerää niin ikään Fellow Freaks, jonka aaltoilevassa luotailussa on kuolemattoman kappaleen aineksia.
The Alibies panttasi esikoistaan pitkän aikaa, mutta odotus kannatti, sillä Alibies for Failure lähentelee täysiä pisteitä. Vain pari turhan tuntuista raitaa, sekä muutama outo ratkaisu soundien puolella jäivät lopulta kaivelemaan. Rieskasta voi todeta, että se on lähes täydellinen bilelevy, joka saa takuulla tanssilattian täyteen, vaikka luukuttaisit kiekkoa ahtaassa yksiössä.
Ylivieska-juurille rakentuva kasarikuulas diskohaaveilu-yhtye.
Linkki:
facebook.com/TheAlibies
(Päivitetty 15.5.2020)