Mikko Heino: Vaahtera

Copyrights Records E

Mikko Heino on valinnut haasteellisen polun. Entisen Evidence-yhtyeen laulaja on mieltynyt akustiseen tunnelmointiin, joka voi tunnetusti pitkäsoittomuodossa olla yhtä aikaa hyvä renki ja huono isäntä. Koviakin nimiä on kompastellut samaan kiveen, viimeisimpänä esimerkkinä Jarkko Martikaisen tuorein soololevy Toivo. Riisuttu esittäminen kun ei anna sävellyspuolella mitään anteeksi.

Toki lähtökohdat Heinolla ovat erilaiset. Hänen neljäs sooloalbuminsa soi englanninkielisenä indiefolkina, josta arvostelijoiden sanavarastojen ammottaessa tyhjyyttään tyydytään usein käyttämään sanaa kuulas. Tuottajaksi ja pääpiruksi on saatu muun muassa Sebastian Bachin (kyllä, se Skid Rown ex-laulaja, joka onneksi myös Gilmoren tytöt –tv-sarjasta tunnetaan) kanssa työskennellyt Henning Pauly. Siksi on vähän erikoista, että levylle on kelpuutettu epähuomiossa myös tankeroenglantia.

Vaahtera on ehkä lällyä, mutta ei välttämättä tämäntyyppisen musiikin mittapuulla. Neljän miehen bändillä on saatu ihan mukavasti lihaa musiikin luiden ympärille. Erityisesti Roni Seppäsen akustinen soi paikoittain pisteliään kauniisti, mistä lienee kiittäminen myös Paulyn ammattitaitoa. Vaikka Heinon lauluäänessä on myös ärsyttäviä piirteitä, sitä kuuntelee ihan mielellään.

Heikkoutena onkin itse materiaali. Levyn sydämen muodostama keskinelikko (Others, Walk Inside, Family ja Drowning) nousee esiin tasapaksuudesta. Mutta kun alku on hidas ja lopussa tussahtaa, niin kuuntelukokemus ei ole kovin tasapainoinen. Vaikka Heino ei mistään Peitsamo-syndroomasta kärsikään, niin ehkä jonkinlainen kypsyttely laulujen kanssa olisi tehnyt hyvää. Nyt liian moni kuulostaa raakileelta. Materiaalista saisi koottua hyvän EP:n, ei oikein muuta.