Pelle Miljoona: Oo niinku oot – Pellen parhaat 1981-2009

Stupido

Kun Pelle Miljoonan levytysuran kolmen ensimmäisen vuoden tuotanto (1978-1980) paketoitiin hiljattain neljän cd:n boksiin, oli selvää että jatkoa seuraa. Oo niinku oot – Pellen parhaat 1981-2009 haluaa muistuttaa, että on mies tehnyt musiikkia senkin jälkeen. Siinä missä boksi oli selvää fanitavaraa, tämä tuorein julkaisu on hyvä ja tarpeellinen läpileikkaus artistin myöhemmästä urasta meille taviksille.

Kahdelle cd:lle koottu yli kahden ja puolen tunnin kuorma vaatii melkoista sulattelua, mutta palkitsee kärsivällisen kuulijansa. Punkimpi meno on periaatteessa koottu ykköslevylle, mutta seassa on myös Setä Samulin Sirkuksen kaltainen jazz-folk. Samoin kakkoslevyllä seesteisempien laulujen joukossa hämmentää pari rokkivetoa. Tekstiaiheet eivät ole jaottelun takana, sillä kakkoslevyn aloittaa poliittisuutensa puolesta ykköselle kuuluva Joskus tulee aika maksaa takaisin.

Kansivihko ei vastaa ihmettelyihin, joten näillä mennään. Jonkunlaista logiikkaa tuo kuitenkin molempien levyjen sisäinen kronologinen järjestys, mikä osoittautuu hyväksi ratkaisuksi. Materiaalia on koottu tasaisesti lähes kaikilta levyiltä. Rajatun ajanjakson pöllökatalogin 23 studiolevyn joukosta kokonaan paitsioon on jätetty vain neljä albumia (Radio Kebab, Laulava idiootti, Tule kotiin Johnny ja Landella) sekä yksi omakustanne (Goa Baba).

Samalta albumilta on poimittu korkeintaan neljä raitaa. Välillä kaikkien mukanaolo on perusteltua, välillä ei. Esimerkiksi kuppaisen Juuret-levyn olisi voinut hoitaa yhdellä esityksellä kolmen sijaan. Toisaalta, kahdella tuoreimmalla Unabomber-levyllä olisi saanut olla maksimiedustus, niin komeasti niiden räkäiset tykitykset sähköistävät ilmapiirin. Pysähtynyt luokka jysäyttäisikin paljon tanakammin kuin kokoelmalle valittu naiivi ja myötähävettävä Suuret ikäluokat.

Kaiken motkotuksen takana on kuitenkin erinomaisen monipuolinen kokoelma. Vaikka 41 luennan joukossa onkin viidesosa löysää, albumi maalaa kunnioitusta herättävää kuvaa artistista. Pelle on niitä harvoja muusikoita, jotka ovat yhtä aikaa sekä sympaattisia että särmikkäitä. Lisäksi mies osaa itseironian jalon taidon, ja naiiviudestaan huolimatta hän ei anna kyynisyyden voittaa. Kuten hän kansiteksteissä toteaa: ”miksi unelmoida pienistä asioista, ku voi unelmoida suuristakin.”