Julkaistu: 23.01.2010
Arvostelija: Mika Roth
Tule Ystävänä
Vaasassa vuonna 2001 perustettu Kreep Ensemble tuottaa ääniä, jotka maalaavat verkkaisia kuvia tajunnan hämäriin. Joskus nuo äänet yltyvät ja yhdistyvät muodoksi, jota voi kutsua jopa musiikiksi, mutta tärkeintä kaikessa on tunne.
Urallaan ”noin kuusi kertaa” esiintynyt yhtye loi uusimman pitkäsoittonsa vuosina 2006-2009. Albumin nimi on aavistuksen harhaanjohtava myös sen suhteen, että kiekolla ei ole mitään tekemistä rockin kanssa. Sirpalemaisten äänien takaa löytyvät mm. saksofoni, sello, viulu, piano ja kitara, hiljaisuuden sitoessa äänet tunnelmalliseksi harsoksi. Minimalismi toimii alkuun yhtyeen eduksi, mutta tehokeino kärsii lopulta pienestä inflaatiosta, kun teos kaipaisi itselleen jonkinlaista kulminaatiopistettä. Kertaalleen kuultava vaimea laulu nousee yhdeksi tällaiseksi kohdaksi, mutta esimerkiksi avauksena soiva Illan viimeinen laulu tuntuu jatkuvan loputtomiin vain itse itsensä takia.
Musiikkia (tai äänitaidetta, kuinka vaan) kirkkaisiin talvipäiviin ja äärettömän tähtitaivaan alla vietettäviin öihin, jolloin galaksit tuntuvat kurottuvan taivaalta yllättävän lähelle, miltei kosketusetäisyydelle.
Kotimaista ambientia ja jazzpohjaista äänimaailmojen maalailua.
(Päivitetty 23.01.2010)