Antti Kuosmanen & Kromatut Kuninkaat: Musta Sade

Audiosaari

Ilmassa on Yön kaltaista munattomuutta, kun Antti Kuosmanen & Kromatut Kuninkaat sulattaa iskelmää poprockiin. Omaperäisyyttä ja kaavojen rikkomista ei kolmiminuuttisissa biiseissä tavoitella sävellysten ja biisirakenteiden ollessa vielä aapinen takataskussa raapustettuja. Kaikki jääkin kiinni yksittäisten biisien ja tekstien tarttuvuudesta.

Yhtyeestä ei valitettavasti ole leipomaan monesti käytettyjen reseptien pohjalta mitään erityisen maittavaa. Sävellyksistä vastaavan Kuosmasen taidot eivät tähän riitä, vaikka soittajat hoitavat hommansa ammattimaisesti. Albumin ainoaksi radiosinkkuehdokkaaksi jää tunnelmallinen nimibiisi Musta Sade. Yksinkertaiseen ja tylsänpuoleiseen biisilistaan haetaan vaihtelua parissa kappaleessa esiintyvien rankkisriffien avulla, mutta niiden sovittaminen yhtyeen kevyeen ja laimeanmakuiseen soundiin kuulostaa vähintäänkin väkinäiseltä. Teksteistäkään ei ihmeellisyyksiä korvaan osu, toki kauheimmat iskelmäkliseet on onnistuttu tyylikkäästi väistämään.

Antti Kuosmanen ei Kromattuinen Kuninkaineen onnistu tarjoamaan mitään syytä, miksi kenenkään pitäisi ostaa tätä albumia. Mielikuvituksettomia, keskinkertaisia sävellyksiä, toki hyvin laulettuina ja soitettuina, mutta ei sen enempää. Seuraavalla levyllään yhtyeen on onnistuttava erottumaan mitäänsanomattomista harrastelijaviihdebändeistä tai sitten näistä kaurapuuroaineksista on saatava taiottua useampikin täysosumahitti kasaan. Ainakin ensiksi mainittuun bändillä on varmasti rahkeita, jos vain rohkeus riittää. Vai haluaako yhtye todella tehdä vielä toisen näin laimean levyn?

Kommenttien keskiarvo:

tanja-karvo kommentoi 23.01.2010:

Pisteet:

Itse tykkään levystä. Arvelenpa että levyn arvostellut kriitikko ei myöskään pidä Yö yhtyeestä.(joka muuten on aivan ihana).
Makunsa kullakin, niin myös minulla:)
Neljä pojoa minulta.

lassilaitinen kommentoi 03.04.2011:

Pisteet:

Antti Kuosmanen on kyllä joskus tehnyt särmikkäämpääkin tekstiä. Muistaakseni jopa se levydiiliin johtanut biisi "Ujojen ja hiljaisten poikien vuoro" oli oikeastaan jo aika rankkaakin kamaa tekstinsä osalta, samoin kuin "Valkeaa viivaa" muinaisemmilta Audiosaari-ajoilta (?).

Sinänsä yllättävää, että tää Kromattujen materiaali on sitten kuitenkin näinkin pliisua vaikka kitarat komeasti soikin. Näen kyllä potentiaalia noissa Rintarunsalan sanoittamissa kappaleissa, mutta ehkä poikien olisi syytä etsiä sävellyspuolelle vahvistusta bändin ulkopuolelta?

tanja-karvo kommentoi 04.08.2011:

Pisteet:

lassilaitisen kommenttiin on pakko ottaa kantaa elikkä jotenkin paistaa läpi että "ujojen ja hiljaisten poikien vuoro" kappaleen sanoittaja on tuonut itseään esille nimimerkillä lassi laitinen, koska hän ei mainitse itse levystä mitään. tuskin on sitä kuunnelutkaan. Kannattaisi vaan keskittyä omiin tekemisiinsä eikä alkaa parjaamaan muiden tekemisiä.