Murnau´s Playhouse: Sanity Show
Julkaistu: 20.01.2010
Arvostelija: Otto Suuronen
Spider in a Matchbox
Tampereelta nouseva synkiöryhmä Murnau´s Playhouse on saattanut valmiiksi ensimmäisen pitkäsoittonsa Sanity Show, joka on ilmestynyt mielikuvituksekkaasti nimetyn Spider in a Matchbox -indie-levy-yhtiön kautta. Sosiaalisten normien absurdiuteen sanoituksissaankin viittaava albumi nojaa musiikillisesti pitkälti vanhan koulukunnan goottirockiin. Yhtyeen 1980-lukulainen mustahuulirock on nimenomaan synkän kolkkoa ja ajoittaisessa kaoottisuudessaan vieraantunutta. Runollisuudella tai herkällä pop-romantiikalla ei näissä eksistentialististien bileissä juhlita.
Saatteessaan yhtye listaa vaikutteikseen kiehtovan kirjavan joukon uuden aallon nimiä The Chameleonsista Duran Duraniin, mutta ikävä kyllä nämä monipuoliset vaikutteet eivät kuulu merkillepantavalla tavalla yhtyeen yksitoikkoisessa musiikissa. Murnau´s Playhousen suurimmaksi ongelmaksi ilmenee välittömästi päällekäyvän kömpelö amatöörimäisyys. Yhtyeen jurottava ilmaisu junnaa liikaa paikallaan ja innottomat, itseään toistavat vokaalisuoritukset laskevat monien sinällään toimivien kappaleiden tasoa. Albumimitassa tällainen annos monotonisuutta on yksinkertaisesti liikaa, varsinkin kun kappaleita on lopulta vaikea erottaa toisistaan.
Suomalaisista lajitovereista Murnau´s Playhousen goottirock vertautuu etäisesti muutaman vuoden takaisen Angelica Kultin ja Ultranoirin punk-henkisen rosoiseen nihilistidiskoon, mutta osittaisesta genreveljeydestä huolimatta Murnau´s Playhousen musiikki on edellä mainittuja yhtyeitä selvästi rock-henkisempää. Vaikka eteerisiä elementtejä ja puhtaampia soundeja jääkin kokonaisuudesta kaipaamaan, esittäytyy erityisen myönteisenä seikkana yhtyeen basisti Villen viehättävän rentoeleinen soitintaiteilu. Turhan totisesta albumista jää väljähtynyt sivumaku, mutta on kunnioitettavaa, ettei yhtye haistele uusimpien trendien perään vaan pysyttäytyy uhmakkaasti marginaalin reunalla, kaukana valtavirrasta.
Murnau´s Playhouse
"Yhtyeen 1980-lukulainen mustahuulirock on nimenomaan synkän kolkkoa ja ajoittaisessa kaoottisuudessaan vieraantunutta. Runollisuudella tai herkällä pop-romantiikalla ei näissä eksistentialististien bileissä juhlita."
Linkki: Murnau´s Playhouse @ MySpace
(Päivitetty 20.01.2010)
Kommenttien keskiarvo:
Enkä näkisi myöskääjn orkesterin otteissa anteeksiantamattomia amatööriyden heijastuksia. Sovitukset ovat toki paikoin kirskuvia, mutta jo yksistään aihepiirit ja tyyli kaipaavat kulmikasta lähestymistapaa.