Sara & Susiraja: Matkatavaraa

Kuukaikumo

Porvoolaispoppoo on toisella pitkäsoitollaan hiukan hukassa. Matkatavaraa pyrkii kanttaan myöten välittämään niin metsässä kuin kaupungissakin harhailevan pohjoisen melankolian fiiliksiä. Se väittää olevansa tumma ja paheellinen, muttei itse oikein vastaa huutoonsa. Kappaleilla on häiritsevä taipumus sisältää paljonkin lupaavaa, mutta lässähtää toistuvasti sävellysten särmän puutteen ja sanoituspuolen paikoin hämmentävien vaikeuksien ansiosta.

Pääasiassa Saran itsensä käsialaa olevat tarinat jäävät harmittamaan enemmän kuin levyn soitannollinen puoli. Näin siksikin, ettei yhtyeen työstössä juuri ole moittimisen tai kehumisen aihetta. Ehkäpä monin paikoin raskaaksi yltyvä rokkaus pääsee livetilanteessa paremmin oikeuksiinsa. Albumilla pelataan osaamisen turvin soundillisesti ja sovituksellisesti niin varman päälle, että mieleen tahtovat jäädä vain ajoittaiset munniharpun ja haitarin pilkahdukset.

Solistina Sara on omaperäinen, upea, kuiskatessaankin vahva. Vaan minkäs teet jos on tullut kirjoitettua tällaisia rivejä: ”Mentävä on kaupunkiin / Liideltävä ilman siipiä yön syliin” (Glitterkengät) tai ”Matkataan maailman ääriin / koska rakastuin kauniisiin sääriin” (Maailman ääriin). Eikä edes Martti Syrjä viitsisi riimittää sanoja mesenaatti ja totaalinaatti (Joutilas). Yhdentekevää kuinka kieli poskessa tekstiä on tuotettu jos jälki on näin vieraannuttavaa. Yksityiskohdista nillittäminen kumpuaa pohjakosketusten aiheuttamasta turhautumisesta, sillä latteuksien ja nolouksien kuonan alla Sara tuntuu oikeasti olevan kelpo tekstittäjä. Glitterkengät ja Herrasmies eivät pohjimmiltaan tipu kauas PMMP:n vaivattoman rankoista rockrunoista. Näkemystä Saralta siis löytyisi, mutta toteutus horjahtelee.

Jos palaset tulevaisuudessa loksahtavat kohdilleen, voi Minervan pohjalta noussut Sara & Susiraja hyvinkin löydä tiskiin paljon tätä pätevämpää modernia suomirockia. Tällä erää liian suurista kompastuskivistä huolimatta bändillä on vahvasti oma äänensä ja juttunsa pitämässä massaan hukkumisen uhkaa sopivasti loitolla.