Suot: Lunta lautasella

Pilfink

Suot-yhtyeen toinen levy pitää sisällään tuhdin annoksen "vanhojen tekijöiden" suomalaista rockia. Tekijöistä tunnetuin lienee vokalisti Kimmo Kuosmanen, joka hoiti ansiokkaasti laulajan pestiä Mana Manassa Jouni Mömmön kuoleman jälkeisinä aikoina. Ei siis ole ihme, että myös Suot muistuttaa Mana Manaa monin paikoin, mutta minkäänlaisesta plagioinnista on turha puhua, sen verran monipuolisia aineksia joensuulainen kuusikko mättäillänsä viljelee. Välillä Kuosmasen puhelaulu tuo mieleen Kauko Röyhkän, ajoittain esiin luikertaa YUP:n mieleentuova kitaramelodia, toisaalla kutsu käy tangon taikoihin, jossakin päin mennään rempseämmällä tahdilla, kuin Hassisen Kone konsanaan. Monista verailukohteista huolimatta - tai ehkä osaltaan niiden vuoksikin - Lunta lautasella on omalaatuista ja kiintoisaa kuultavaa.

Muutaman kuuntelukerran myötä Suot-yhtyeen temput alkavat kuitenkin tuntua jo liian tutuilta. Vaikka aineksia oivalliseen albumiin on, ei kokonaisuus lopulta nappaa kunnolla otteeseensa vaan käy laahaamaan liiallisen keskitempoisuuden vuoksi. Kappaleet ovat tasaista laatua vailla notkahduksia, mutta myös vailla innostavampia täkyjä. Lisäksi Kuosmasen puhelaulussa pitäytyvä tyyli käy pidemmän päälle rasittavaksi, varsinkin kun sanoitukset eivät nekään tunnu tarjoilevan hirtehisiä itsestäänselvyyksiä kummempaa. Siltikin Lunta lautasella on karuine soundeineen piristävää vaihtelua ja toisenlaista, maanläheisempää näkökulmaa tarjoava vaihtoehto suhteessa Happoradion kaltaisten "modernien suomirock-bändien" siloteltuun ja turboahdettuun meininkiin.