Dioramic: Technicolor

Lifeforce

Saksalainen metalli saa aikaan nopeita ja selkeitä mielleyhtymiä; hilpeän sankarihevin ja vakavaotsaisen thrash-mätön luvatusta maasta tulee näinä päivinä kuitenkin toisenlaisiakin bändejä. Näistä yksi kiintoisa esimerkki on juuri debyyttinsä julkaissut Dioramic, joka yhdistelee kiemuraisia progeriffejä deathmetal-mörinään á la Opeth ja screamo-tyylistä kohtalokasta riffittelyä teatraalisiin, varsin Muse-henkisiin pop-koukkuihin. Sisäistettävää Technicolorilta ei siis ainakaan puutu. Lavalla oletettavastikin melko kiireinen trio soittaa tiukasti ja levyn soundit ovat kohdillaan. Meno tuntuu tarpeeksi rankalta, mutta samalla äänimaailmassa on sopivasti ilmaa ja luonnollisuutta. Kuulijalle välittyvä fiilis on oikeanlainen: tässä soi nimenomaan bändi eikä mikään studion äänitysohjelma.

Kuuntelukertojen karttuessa kuitenkin huomaa, että Dioramicilla on myös opittavaa, sillä yhtye tuntuu luottavan liiankin kanssa sekohevikeitoksensa toimivuuteen ihan sen silkan sekaisuuden vuoksi. Lopputuloksena on siis levy, jolla on roppakaupalla hienoja ideoita, mutta verrattain vähän loppuun asti vietyjä sellaisia. Niinpä pääosin torsoiksi jäävät biisit ovat vailla lopullista iskevyyttä, mikä on harmi, sillä mikäli yhtye olisi liiankin moneen suuntaan kurkottelun sijaan keskittynyt biisiensä koukkujen ja rakenteiden hiomiseen, olisi Technicolor varmasti eheämpi ja tarttuvampi kokonaisuus. Tällaisenaankin kyseessä on ihan kelvollinen, mutta onnettomasti koukeroihinsa kompasteleva debyytti.