Jamie Cullum: The Pursuit

Universal

Musiikin pirstaloituessa yh� tiukempiin genreihin crossover�artisteilla on edess��n uudet haasteet. Vaikka netin my�t� kunnianhimoisimmatkin h�r�ilyt n�ytt�isiv�t l�yt�v�n yleis�ns�, satunnaisten kuuntelijoiden musiikkimaku tuntuu pys�htyv�n lokeroihin ja formaatteihin. T�ss� montussa jazzin ihmepoika Jamie Cullum odottaa k�ytt� nostamaan h�net kuiville. Mik�li interneti� pit�� jonkinlaisena huomion edellytyksen�, niin t�m�n albumin Wikipedia-sivun puuttuminen kertoo olennaisen.

Ja onhan se ymm�rrett�v��, ett� rohkea jokaiselle jotakin �linja ei v�ltt�m�tt� miellyt� kaikkia. Perinnetietoinen britti avaa pelin Count Basien orkesterin kanssa tyylikk��sti svengaavalla versiolla Cole Porter �klassikosta Just One of Those Things. Sen j�lkeen punaviinin ja tohvelit hakenut jazz-fiilistelij� haukkoo henke��n, kun kierroksia lis�t��n ja tienviitassa lukeekin pop-soul-funk. Jazzista muistuttaa oikeastaan vain artistin tyylitajuinen ja virtuositeetist��n huolimatta l�mmin pianismi.

Vaikka nelj�n vuoden levytystauko saattoi olla Cullumin uran kannalta kaupallinen itsemurha, musiikki erottuu selke�n� voittajana. Cullum piirt�� albumillaan historiallista janaa menneisyydest� nykyp�iv��n. Kaikki viisi coveria ovat sangen onnistuneita, vaikka niiden laajuus ylt�� Stephen Sondheimin Sweeney Todd �musikaalilainasta Not While I�m Around Rihannan Don�t Stop The Musiciin. Oleellista on kuitenkin se, ett� Cullumin omat laulut eiv�t h�vi� lainoille tippaakaan.

Uusien biisien ehdottomasta k�rjest� l�ytyv�t I�m All Over It ja You And Me Are Gone -svengipalat, joille luulisi l�ytyv�n tilausta Baseballs-huumassa el�v�st� Suomestakin. Wheels nojaa veljellisesti Coldplayn olkap��h�n ja mahtavasti rullaava Mixtape olisi mink� tahansa Keane-levyn paras biisi.

Valitettavan usein crossover-albumit yritt�v�t hotkaista ylisuuren palan kakkua, eik� The Pursuit ole poikkeus. Albumin loppupuolella Cullum sortuu tarttuvaan mutta �rsytt�v��n konepoppailuun (We Run Things ja seitsem�nminuuttinen p��t�sraita Music Is Through), joka ei yksinkertaisesti sovi t�lle levylle. Ilman n�it� harmillisia mutta ymm�rrett�vi� virhearviointeja The Pursuit olisi ollut viime vuoden kirkkainta k�rke�. Mainio se on toki nytkin.