Flannelmouth: The Heart Cannot Hold

Jäänsärkijä

Tätä on kannattanut odottaa yli viisi vuotta. Siis niiden, jotka ehtivät rakastua helsinkiläiseen Flannelmouthiin jo menneen vuosikymmenen alkupuoliskolla esimerkiksi kehutun esikoispitkäsoiton Rain Inside myötä. Itse en kuulu kyseiseen harvaan joukkoon, mutta nyt meillä tietämättömilläkin on mahdollisuus tulla yhtyeen herkän, dramaattisen ja dekadentin kitarapopin turmelemiksi. The Heart Cannot Hold nimittäin päättää Flannelmouthin pitkän hiljaiselon järisyttävällä tavalla.

Albumin kymmenen kappaletta todistavat joukkion tyylitajua ammentaa menneestä ja limittää nykyiseen. 80-luvun alun Manchesterin uudisraivaajat, Suede Dog Man Starin aikaisessa synkässä vedossa, sekä lukuisat uuden vuosituhannen onnistuneet kierrättäjät ovat kaikki läsnä näissä popkaunokeissa. Jo avauskappale Sharp Paper tekee samettisella marssillaan selvää jälkeä. Myös Boys Of Scandinaviasta tutun Tuomo Kuusen värisevä baritoni kertoo mitä tuleman pitää: ”death is every second from now on”. The Heart Cannot Hold liikkuu todellakin tummissa maisemissa, mutta pimeästä onnistutaan löytämään runsaasti sävyjä. Esimerkiksi Heavy Airin raukeus tuo mieleen varhaisen Office Buildingin, kun taas tätä seuraava I’m In Love yltyy itsetuhoiseksi harhailuksi astetta karskimmalla otteella.

Hallitut tunnelmien vaihtelut ja tätä kautta monipuolisuus takaavat toistuvan kuuntelunautinnon. Vaikka Flannelmouth on vahvimmillaan Sharp Paperin ja The Last Timen kaltaisissa pehmeissä kudelmissa, pystyy bändi luontevasti myös vaikkapa rehvakkaaseen diskopoljentoon á la Make A Move. Skaalan kaikissa vaiheissa sovitusratkaisut ovat laadukkaita, eikä etenkään kitaristikaksikko Ari Virtanen ja J-P Cavonius voisi paljon tyylikkäämmin Kuusen laulantaa tukea. Eikä sovi unohtaa urkua, ukulelea, selloa, sekä lukuisia muita herkullisia mausteita.

The Heart Cannot Hold vetoaa tunteisiin ja tekee sen tinkimättä. Tällä hetkellä olen autuaasti sokea heikkouksille, joita ensikuunteluilla olin siinä havaitsevinani. Juuri tätä pop parhaillaan tuottaa, hurmioituneen ihmettelyn kuplaa.

Kommenttien keskiarvo:

jani_e kommentoi 27.04.2010:

Pisteet:

On kyllä varsin tyylikäs albumi, paljon kokonaisempi kuin edeltäjänsä, johon aika tuntuu jo tehneen pienen kuprun. Herkkä, mutta silti ylväs kokonaisuus.