Burning: The Wind Is Out Of Tune

Omakustanne

Vuoden takainen debyytti kirvoitti Tuomas Tiaiselta ”leppeän jouheva, juureva rock” –määritelmän helsinkiläisestä Burning-yhtyeestä. Tiivistys pätee hyvin myös yhtyeen esikoisen tapaan omakustanteiseen kakkoslevyyn The Wind Is Out Of Tune. Maalaileva, kevyesti progensukuinen mutta turhia pullistelematon ja jopa kepeä rock on ilmavaa, kiireetöntä ja seesteisen kaunismelodista. Komppi rullaa hyvin eikä soitto rauhastaan huolimatta lurpahtele. Laulaja-kitaristi Vihtori Maijasen ääntämys töksähtelee edelleen muttei häiritsevästi ja – kuten debyytillä – laulun melodinen kantavuus ja komea yleisilme korvaa moiset pikkupuutteet hienosti.

Tiedä sitten kuinka paljon uutta kapulaherran vaihtuminen Marko Kainulaisesta Joni Leinoon on yhtyeen pakettiin tuonut tullessaan? Joka tapauksessa, puitteet ovat hyvin kunnossa ja hommassa on vähintään sellainen tekemisen meininki mitä toista pitkäsoittoaan tarjoilevan yhtyeen touhussa pitääkin olla. Levyä kuuntelee mielellään ja vahvuudet paistavat. Mutta se joukosta erottuminen ja sellainen jokin joka jäisi levyn pyörittämisen jälkeenkin korvien väliin soimaan – siinä on vielä tekemistä. Avausraita Hear Voicesin kaartava ja Immigrantin päällekäyvä kipakkuus, Blue Is My Colourin menevyyden ja seesteisyyden tasapainoilu ja If You´re Willingin haikea kauneus ovat kaikki ihan hyvällä tiellä mutta se viimeinen silaus tarvittaisiin vielä nostamaan materiaali lentoon. Plussan puolelle päästään toki tälläkin kerralla.