Julkaistu: 07.03.2003
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Verdura
Eturivi ei ole todellakaan mikään helppo tapaus musiikinkuuntelijalle. Tuore pitkäsoitto sisältää tunnin verran jopa ahdistavan junnavia industriaalisia ambientäänikokeiluja jonkiasteisella rytmityksellä juosten. Erilaisten efektien päälle heitellään irrallisia tarinanpätkiä niin alivirittyneestä itsetunnosta koiranäyttelyn alkujännityksissä kuin kiireisestä ajankäytön hallinnasta. Tunnelma on uninen ja jotenkin angstinen, tarinat ovat ikäänkuin selittelyitä korvalla olevaan kännykkään keskellä kiireistä peltikorjaamoa. Tuloksena on jotain, jota voi pitää enemmän jonkinlaisena taideperformanssina kuin populäärimusiikkina. Sulattelu ei ole helppoa ja vaatii aikaa ja levyn jälkeinen olotila on sekä kummastunut että apaattisen pohtiva.
Tekijöidensä näköistä musiikkia, voisi kuvitella. Herrat Rainio, Rintala ja Lehtisalo yhdessä Antti Urosen kanssa ovat sukeltaneet syvälle. Fanit ambienttrippailulle löytynevät vaikkapa Circlen musiikin ystävien joukosta, jotain suuntaa antaa myös Rintalan sooloprojekti Verde. Circlemäistä junnausta irtoaa varsinkin Uudistuksella. Aikaisemmin yhden seiskan julkaissut yhtye osoittaa melkoista rohkeutta pitkäsoiton muodossa, ei tällainen materiaali radiosoittoa saa eikä listasijoja. Mutta ei se taas tarkoita, että Ylhäisten kastien kelvottomat jälkeläiset –albumin läpikäyminen olisi huono kokemus. Pikemminkin ajattelemaan laittava.