Epilä: Avohakkuu

Terra

Faktoja tiskiin. Epilä on sekä kaupunginosa Tampereella että siellä vuonna 2006 perustettu yhtye. Monessa liemessä keitetyn viisikon tyylilaji on kiteytetty osuvasti saatteessa – ”Suomenkielellä operoiva Epilä soittaa melodista ja vahvasti stemmalaulettua 2000-luvun indietä 80-luvun asenteella”. Ennakkohypeen on vastattu etenkin ennakkosinglellä Ajatuspoliisi, joka onkin menestynyt hyvin aivan uuden yhtyeen ensimmäisenä näyttönä. Tammikuun loppupuolella ilmestyvälle debyyttialbumi Avohakkuulle on asetettu melkoisia paineita – nyt on viimein se näytönpaikka osoittaa onko tässä nyt uusi Egotrippi vai ei?

Niin kuin kaikkea hypetystä, on Epilänkin ”markkinointia” pitänyt seurata suodattimen läpi. Puolisalaperäinen kampanjointi saa helposti odottamaan liikoja. Esimerkiksi kun viimein onnistuin yhyttämään viisikon livenä, totesin että paljon on vielä tekemistä sekä biisien tarttuvuuden kanssa että niiden vahvuuksien esiintuomisessa livemuodossa. Levyllä ehdottomasti yhtyeen vahvuuksiin lukeutuvat stemmat eivät onneksi peity voimapop-kitaravallin alle ja Jari Kuusiston laulu pääsee huomattavasti paremmin oikeuksiinsa. Aktiivisen luukutuksen myötä biisimateriaali on myös nostanut pisteitään pikkuhiljaa, vaikka sellaisia samantein klassikoksi julistettavia teoksia levyltä ei oikeasti löydykään. Ainakaan vielä.

Stemmojen ohella Epilän hyvyyttä on soiton irtonaisuus ja sävellysten huolettomuus – perussuomalaista ranteidenviiltelyä on Epilän paketista turha etsiä, vaikka kaihoakin on mukana. Suomenkielistä voimapoppia ei vieläkään tee turhan moni, siihen tilaukseen Epilä on ”mies paikallaan”. Soitto rullaa hyvin ja semmoinen iloisen energinen tekemisen meininki paistaa levyltä alusta loppuun. Komeasti kimaltelevan Ajatuspoliisin vanaveteen levyn vahvimpina yksittäisinä siivuina nousevat pikkuhiljaa melankolisen jykevä Yksi meistä, eniten egotrippimäinen valoisa Pyhäkoulu sekä kiireettömän hyväntuulinen Liian vanha tällaiseen. Tummasyisempi nimibiisi tuo mukavasti hiukan uhkaavampaa ilmettä pakettiin. Kertsikoukukkuuden osalta Epäilevä Tuomas täytyy myös nostaa esiin. Kaiken kaikkiaan Epilän ensimmäinen kattaus on ihan toimiva ja parhaimmillaan oikein maukas. Koska musiikkityyli lämmittää omaa sydäntä, tekisi albumille kovasti mieli antaa enemmänkin pointseja. Pelkän sävelkynän ja koukukkuuden puolesta täytyy kuitenkin vielä hiukan pidätellä innostustaan.