Kotiteollisuus: Kuollut kävelee (EP)

Johanna

Yhdeksännen albuminsa viime keväänä julkaissut suomirock-käsite Kotiteollisuus on päättänyt ottaa ensi vuoden kevyemmin keskittyen raa´an keikkailun sijasta säveltämiseen ja voimien keräämiseen. Leipä on kuitenkin ammattimuusikoidenkin pöytään saatava ja kun kovalevyltä löytyi sopivasti leftovereita, liveäänityksiä ja musiikkivideoita, Kuollut kävelee -EP saatettiin päivänvaloon taannoisen Kummitusjuna-EP:n (2007) esimerkkiä noudattaen. Aivan olematon paketti ei kuitenkaan ole kyseessä, sillä kuunneltavaa ja katsottavaa riittää yhteensä yli tunnin mitalta, vieläpä prameisiin pahvikansiin pakattuna.

EP:n johtotähdeksi on napattu Ukonhauta-albumilta (2009) melko mitäänsanomaton, läpipelkistetty ja nössöydessään suorastaan hämmentävä Loveen langennut. Perään soiva samoista sessioista ylijäänyt Poissaolevalle ystävälle tipahtaa pellille aivan samaan muottiin leivottuna, eikä mausteita löydy yhtään sen enempää. Jäälintu sentään soi raskaammin, synkemmin ja monipuolisemmin, mutta ihmeempiä ei jää siitäkään käteen. Basisti Hongiston tulkitsema Eppu Normaali -cover Hunninkolla sopivan välinpitämättömine mullikuoroineen saa sen sijaan jo hymyn huulille, joskaan lopun kaksiminuuttiselle soololle en löydä kunnon selitystä.

Livebiiseissä yhtye saa tuekseen Tuomas Holopaisen (Nightwish) koskettimet ja aivan kohtuullisen hyvin syntikoita onnistutaan biisien päälle liimaamaan, vaikkei yhtyeen musiikki mielestäni kovin vastaanottavaista koskettimille olekaan. Kauhuleffamainen Ukko Perkele jättää kuitenkin hyvän fiiliksen käteen ja viimeisenä soiva Satu peikoista valaa uskoa yhtyeen mollattuihin, mutta kappaleen perusteella kenties vain seitsemässä vuodessa hieman ruostuneisiin sävellystaitoihin. Kakkoslevyltä löytyvät musiikkivideot tuli puolestaan tsekattua nopeasti kertaalleen läpi ja kukapa nyt erikseen DVD:ltä alkaisikaan paria hassua musiikkivideota useampaan kertaan katsomaan, vaikka Mahtisanat-video onnistuukin naurattamaan.

EP:tä kuunnellessa ei valitettavasti pääse yli eikä ali Hynysen vajavaisista laulutaidoista. Puhtaissa osuuksissa ääni ei tunnu taipuvan vähääkään korkeampiin ääniin ollenkaan miellyttävän kuuloisesti ja livebiisien särölaulu soundaa tosissaan karmealta. Sovituksissa ei ole käytetty mielikuvitusta yhtään sen enempää kuin ennenkään, mutta se taitaa olla enemmänkin yhtyeen tavaramerkki kuin moitteen sija. Kovin suuria odotuksia tällaiselle täytejulkaisulle on turha kohdistaa, mutta saavatpa fanit harvinaisuuksia käsiinsä ja Hynynen ostettua vaimolleen jotain kivaa. Kovin suurta taiteellista arvoa EP:llä ei kuitenkaan ole. Surullista sinänsä, että Kotiteollisuus on tämän julkaisun perusteella parhaimmillaan silloin kun huumori astuu mukaan kuvioihin.