Tricky: Meets South Rakkas Crew

Domino

Pop ei noudata matematiikan sääntöjä, sillä popissa tekijät käyttäytyvät arvaamattomasti. Jos otetaan yhtälön vasemmalle puolelle viime vuonna vihdoinkin hyvän levyn julkaissut bristolilainen trip hop -savuttaja Tricky ja lisätään soppaan niin dancehall-röpöttäjien kuin Britney Spearsinkin kanssa työskennellyt kuuma tuottajatiimi, mitä voidaan odottaa saatavaksi yhtäsuuruusmerkin toiselle puolen? Tuloksena voi olla joko ajan peluuta ennen uuden levyn tekemistä tai alkuperäistä lähdettä upeasti materiaalina käyttävä uusi, omilla jaloillaan seisova teos.

Tai jotain siltä väliltä. Tricky Meets South Rakkas Crew -albumi on jamaikalaislähtöisen, Torontossa kasvaneen ja Floridaan lopulta päätyneen South Rakkas Crew -tuottajaduon versio Trickyn viimevuotisesta Knowle West Boysta (joka taitaa olla parasta Trickyä sitten vuoden 1995 Maxinquayen). Alkuperäinen levy kummittelee jossain taustalla, mutta ennen kaikkea albumi on sen remiksanneen kaksikon taidonnäyte. Kuin tätä korostaakseen South Rakkas Crew on usein muuntanut Trickyn äänen vokooderilla osaksi muita instrumentteja (on oma asia ja loppujen lopuksi aivan sama kuinka paljon vocooderilla muokatusta laulusta pitää, Jamaikalla efektin käyttäminen ei vain tunnu loppuvan).

Niin Sizzlan, Bounty Killerin, Elephant Manin kuin Beckin, Justin Timberlaken ja Duran Duranin kanssa työskennellyt South Rakkas Crew pilkkoo ja vääntää Knowle West Boyn näköisekseen muokaten kappaleita uuteen uskoon erilaisia rytmimuotteja käyttäen. Levyllä soi rankka, jo pari vuosikymmentä relevantti ollut "nyrkillä naamaan" -dancehall, mutta rytmiähky vältetään käyttämällä muunlaisiakin rytmejä. Paukutuksista toimivat avauskappale Bacative ja etenkin perkussioiden kantama Coalition, jotka kumpainenkin sujahtavat hyvin ragga-segmenttiin tansseissa puolenyön jälkeen. Cross to Bear soi dubstepisti Slow´n kulkiessa ranskalaistyylisen, biisivetoisen indie-elektron tahtiin.

Kokonaisuudessa paketti ei ole aivan täysosuma , mutta tyylien kirjo ja tasainen jälki tekevät levystä oudon koukuttavan. Vuoden dancehall-crossover -palkinto taitaa mennä Major Lazerille, mutta rytmien ystävien kannattaa suunnata korvansa aika ajoin myös Floridan suuntaan.