Blakroc: Blakroc

V2

Musiikillisiin rajalinjoihin tuijottaminen ja turhan uskollinen pysytteleminen tietyn musiikin lajityypin hyväksi koetuissa tavoissa ja muodoissa on turhauttavaa. Vaikka genreuskollisuuskin tuottaa hyvää musiikkia, ei se kovin usein haasta ja luo uutta – pikemminkin pyritään vain tekemään sama asia uudelleen. Räp on jo lähtökohtaisesti eri tiellä yhdistellessään erilaisia sämplejä milloin livesoittoon, milloin koneisiin. Mutta sekin alkaa olla jo hiukan urautunut niihin ”helppoihin” ratkaisuihin. Vaikka kumouksellisemmat kokeilut saattavat mennä pahasti männikköön, niin onnistuneet sellaiset jäävät elämään käänteentekevinä klassikoina. Tämä alustus ei tarkoita että ohiolaisen bluesrock-yhtye The Black Keysin sivuun rakennettu Blakroc tekisi jotain mitä ei aiemmin ole koettu. Mutta kieltämättä blues-herrojen Dan Auerbach ja Patrick Carney sukeltaminen hiphopin maailmaan yhdessä alan tunnustettujen nimien kuten Mos Def, Raekwon, Ludacris, RZA ja Pharaohe Monch on luonut yhden syksyn maukkaimmista rytmialbumeista.

Heti avausraita Coochie potkii kaikuisella groovellaan, rumpubasso-juminallaan ja Ludacrisin ja Ol´Dirty Bastardin päällekäyvällä sanailulla mainiosti. NOEn vahvistama Hard Times ja Pharaohe Monchin ja RZA:n tiputtelema kiukkuinen Dollaz & Sense rullaavat niskaa nytkien. Nicole Wrayn savuinen hiippailu tuo mukavan poikkeuksen miehiseen sanailuun Why Can´t I Forget Himillä. Jatkossa Wraytä kuullaan useammallakin raidalla. Raekwonin tiputtelema Stay Off The F….n´ Flowers keventää ilmettä mukavan ytimekkäästi, Jim Jonesin ja Mos Defin tähdittämä Ain´t Nothing Like You (Hoochie Coo) on laiskoine venyttelyineen yksi levyn kohokohtia. Huuruisella säröllä varustettu Hope You´re Happy pistelee nautinnollisen likaisesti Billy Danzen, Wrayn ja Q-Tipin voimin, RZA rupinen sanailu vakuuttaa Tellin´ Me Thingsin huuruisen juoksevassa laukassa . Danzen, Jonesin ja Wrayn yhteistyö toimii hyvin myös What You Do To Me:llä. Wrayn ja NOEn hitikäs Done Did It päättää mainion levyn vauhdikkaan rokkaavissa fiiliksissä. Black Keysien rupinen ote saa räpin maailmassa aikaan mukavan likaisen tunnelman ja hyvin juoksevan laukan.