Juhani Valkama: Kahleet

Supersounds Music

Jos yksittäinen Juhani Valkaman kappale soisi radiossa, se sattuisi samalla tavalla päähän kuin ne kaikki ”uuden polven rohkeat laulaja-lauluntekijät” sieluttomine maneereineen. Sitä voisi jopa erehtyä pitämään Idols-tähden uutuussinkkuna. Mutta kun Juhani Valkaman ensimmäinen kokonainen levy soi kotimatkalla halki lumettoman, öisen maiseman, tapahtuu jossain puolivälin jälkeen – siinä Jokaiselle jotakin -kappaleen paikkeilla – odottamattomia. Juhani Valkama alkaa vaikuttaa sympaattiselta jätkältä.

Kahleet olisi helppo ohittaa avausraidan kertosäkeestä napatun näytteen perusteella, koska puhtaasti sävellyksen tai sovituksen kannalta näyte ei olisi millään tavalla erityinen. Pääosassa ovat Juhanin toverillinen kertojanääni ja sanoitukset. Ammattitaidolla käsitellyt soittimet ovat paikalla tukemassa laulua. Sovittajana ja tuottaja toimiva Tapio Ylinen onkin työskennellyt aikaisemmin muun muassa Sakari Kuosmasen kanssa.

Tämä on musiikkia, jossa kuuluu hyräillä laulumelodian mukana ja myöhemmin mutista sanoja puoliääneen ruokakaupassa. Tämä on musiikkia, jollaista voisi kuvitella syntyvän, kun sävelletään akustisella kitaralla kappaleita teatteriesitykseen nimeltä Väkivaltamusikaali, joka muuten komeilee viime vuoden meriittinä tamperelaisen ansioluettelossa. Tuntuukin suorastaan hassunhauskalta, että moisen klassisen rock-pop-levyn soundimaailma kuulostaa kuulaudessaan ja ufo-kiippareineen Yesiltä tai vastaavalta 70-luvun progehirmulta.

Ai millaisia ne sanoitukset sitten ovat? Vuoden 2006 Nuori Runo -sanoituspalkinnon voittanut Yöhön ja muut? Riimillistä arkirealismia, jossa vilahtelee vuoron perään sellaisia sanoja kuin aamukaste ja vittu. Jo kappaleiden nimet kuten Paska jätkä ja tuleva hautajaishitti Mummut poistuvat luotamme kertonevat, iskeekö tyyli lähellekään omaa suonta. Jos tähän malliin tekisi teemalevyn rakkaudesta, rajalla häälyvä mittari värähtäisi imelän puolelle. Idolsissa moisesta varmaankin diskattaisiin.

Juhania voi varauksettomasti suositella urbaaneille keskiluokkaisille, jotka pitävät Zen Cafésta tai Scandinavian Music Groupista. Vähän varovaisemmin sanakääntein uskaltaisi siitä mainita myös tämän omien esikuvien kuten Juice Leskisen, Stingin tai Kolmannen Naisen kannattajille.