Kameleontti: Tärkein vähemmistö

Rosteri

Tamperelainen Kameleontti rouhii debyytillään melodista nykymättöä Amerikan ja Göteborgin malliin. Vaikutteita niin deathin, thrashin kuin metalcorenkin suunnilta on kuultavissa, ja on kai Kanadan ykkössekopää Devin Townsendkin monine bändeineen mainittava. Selkein vertailukohta Kameleontille on silti Etelä-Pohjanmaalainen metallipumppu Nicole, joka sekin on aloittanut 2000-luvun vaihteessa numetalin parissa ja siirtynyt sittemmin tennaripomputtelua tylymmille teille, operoiden kuitenkin kaiken aikaa suomen kielellä. Yhtymäkohtia siis löytyy mielin määrin, mutta Nicole on jo kannuksensa kovalla työllä ansainnut. Täten kysymys kuuluukin: onko Kameleontilla genrelle jotain uutta tarjottavaa?

Vastaus äskeiseen on valitettavasti melko nuiva. Tiukkaa soitantaa, murskaavia riffejä, tarttuvia melodioita ja toimiva soundimaailma löytyvät, mutta kokonaisuus jättää aika kylmäksi. Yhtyeen innokkuus esitellä omaa rankkuuttaan puskee lujaa pinnalle, mutta into ei riitä pitämään biisejä pinnalla. Samasta puusta veistetyt rellestykset käyvät puuduttamaan jo levyn puolivälin tienoilla, ja samaan tahtiin ehtyvät myös Kameleontin tehokeinot, jättäen sinänsä pätevästä mättämisestä jäljelle pelkät kuoret. Sitä jääkin hämmästelemään, minkä takia levyä mukavasti maustavia koskettimia ja puhdasta laulua kuullaan kumpaakin vain yhdellä raidalla - värikkäämmät sovitukset olisivat piristäneet kokonaisuutta huomattavasti. Nyt levy tuntuu liian riskittömältä, jopa koventioihin kangistuvalta.

Silti Tärkein Vähemmistö on puutteistaan huolimatta kohtuullisen hyvä debyytti, ja Kameleontin potentiaali on selkeästi esillä. Nyt yhtyeen tarvitsee vain panostaa monipuolisuuteen ja löytää oman äänensä ydin - kenties tie oikeaan suuntaan löytyy ennemmin mainitun Townsendin hulluudesta kuin metallin perusasioista.