Julkaistu: 07.12.2009
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Musapojat
Musapojat rikastaa jälleen musiikin rakastajien elämää julkaisulla, jossa kotimaisen jurnutuksen vanhemmat parrat kohtaavat keski-ikäistyvät haivenet. Lepakkomiehen Club Panicissa heinäkuun lopulla nauhoitettu The Sultansin ja Goathoundin yhteiskeikka neljäntoista raidan voimin vie reilun tunnin ja todistaa näiden bändien olevan vahvasti sukulaissieluja. Muutenkin kuin ytimekkäiden välispiikkien osalta.
Siinä missä Läjä Äijälän monipuolisen arsenaalin helmiin kuuluva jurnu-blues-duo The Sultans pistelee rummuilla ja kitaralla instrumentaalisti keskimäärin aika lyhyitä luentoja, annostelee Goathound keitokseensa myös Ville Pirisen ainatunnistettavaa laulua ja selkeästi enemmän savuisen junnaavaa elektronista äänimaisemaa. Lisäksi Goathoundin annokset ovat isompia, yltäen aina One Note Manin kymmenminuuttiseen matkaan. Ainakin tällä lätyllä Goathound on täysin Black Audion rinnakkaisprojekti, sillä Pirisen laulun ja kitaran ohella keitosta kokoaa Lankisen Vesan masiinat ja Arttu Tolosen huuliharppu.
Live-tilanne on näillä molemmilla yhtyeille SE juttu, jossa vahvimmat muistijäljet jätetään. Vaikka Sulttaanien pelkistetystä rouhinnasta saa oikein hyvän kuvan ja musiikki iskee kiinni näin levymuodossakin, niin näiden ilmeettömien herrojen hurmaavan eleetön ja eristäytynyt ”esiintyminen” on olennainen osa homman viehätystä. Ja sehän ei tästä tietenkään purkitetussa muodossa ilmene, vaikkakin keikkoja todistaneelle mielikuva vastakkain istuvista roikaleista muodostaa ensi tahdeista lähtien. Toki sekä The Sultans että Goathound onnistuvat levyllä trippikutsussaan mutta melkein tähän toivoisi vielä sen kuvan oheen. Turhan harvojen oikeasti kiehtovien live-taltiointien joukossa tämä toki on sieltä paremmasta päästä – Äijälän ”let´s get funky” –heiton kaltaista välispiikkiä kun ei oikein voi virnuilematta suodattaa. Lämminhenkinen vittuilu yleisön kanssa encoren tiimoilta nostaa musiikin ohella vanhempien partojen paketin viehätyksen hiukan Goathoundin tripin yläpuolelle. Todistakaa The Sultans livenä ihmeessä jos ette vielä ole kerinneet!