Banda Madrugada: Paiste

Studio Red

Rytmimusiikin tekeminen on Suomessa hyvässä hapessa, mutta kovin moni kotimainen orkesteri ei ole soittanut forróa, saati sitten keskittynyt pelkästään tämän meille melko tuntemattoman brasilialaisen tanssimusiikin toisintamiseen. Banda Madrugada, "Aamuyön bändi", on poikkeus. Aiemmin nimellä Miau and the Boys tunnettu noin seitsenhenkinen kokoonpano kuulostaa debyyttipitkäsoitollaan raikkaalta ja pulputtaa brassirytmejä vaivattoman oloisesti. Brasilian auringon melkein tuntee ihollaan, ellei Mirkka Kivilehdon suomi pitäisi ajatuksia Pohjolassa.

Banda Madrugada on perinnetietoisesti ottanut lähtökohdakseen forrón kolminaisuuden zabumba-triangeli-haitari, tosin korvaten viimeksimainitun melodikalla. Yhtyeen soundi on lämpöinen ja akustinen, ja se maustaa musiikkiaan viitteillä muualta maailmassa. Ellan tarinassa soi mustalaisviulu ja humppa, Hora do Adeus polkee reggaen tahtiin. Kaksi lainakappaletta, Falamansan Medo de Escuro ja edellämainittu Luiz Gonzagan Hora do Adeus, istuvat yhtyeen omien kappaleiden joukkoon saumattomasti. Banda Madrugada on vedestä, mullasta ja auringosta elinvoimansa ammentava organismi, jossa jokainen soittaja on olennainen osa kokonaisuutta. Vierailijat lisäävät vielä oman panoksensa. Brasilialainen säveltäjä ja perkussionisti Wander Pio kuulunee jossain lyömien joukossa; Kalevi Louhivuoren trumpetismi ja Melisa-kvartetin jouset erottuvat selkeämmin.

Kahdeksan varsinaisen ja yhden bonusbiisin (reggae Pimeän pelko) mittainen Paiste on oivallinen pehmeä lasku forrón aurinkoiseen ja rytmintäyteiseen maailmaan. Voi vain kuvitella, miten hyvin tämä toimii, kun ympärillä on keskikesän yötön yö, rannassa juhannuskokko ja kulta käsivarsilla. Tai areenana homesieneltä tuoksahtava vallattu talo ja tanssikavereina paikallisia punkkareita. Tai mikä ympäristö, säätila ja jengi tahansa.