Grand Slam: Kuka meistä uskaltaa? (EP)

J.Karppanen / Grand Slam

Tyly totuus on se, että merkittävän taiteilijapersoonan kuolema avaa aina väylän markkinoille ja aivan erityisesti tämä seikka pätee populaarimusiikin kentällä. Kolme vuotta sitten taivaan porteille riimittelemään siirtynyt Juice Leskinen oli parhaimmillaan hienojen yhteiskuntakriittisten rock-laulujen luoja (mm. Myrkytyksen oireet, Keskitysleirin ruokavalio) ja toki humoristinakin ylivertainen lyyrikko ja kielenkäyttäjä. Suomalaisten sydämiin jo 1970-luvulla itsensä laulaneen monitaiturin kulttuuriperintöön nojaten Juicen pitkäikäisin yhtye Grand Slam on nyt julkaissut neljän kappaleen mittaisen ep:n, jolla yhtye esittää ulkokultaisen komeasti, mutta (k)ammottavassa tyhjyydessään tarpeettomat versiot kappaleista Luonas kai olla saan, Kaksoiselämää ja Viidestoista yö. Mukaan on väkipakolla heitetty myös vuonna 1991 sävelletty ja sanoitettu kappale Kuka meistä uskaltaa?, joka oli alun perin tarkoitettu Juice Leskinen Grand Slam -yhtyeen viimeiseksi jääneelle albumille Taivaan kappaleita. Parikymmentä vuotta sitten studion lattialle jääneen kappaleen esiinmarssittaminen ei nähdäkseni riitä perusteluksi sille, miksi tämä ep on pitänyt julkaista.

Studiolivenä äänitetty mini-albumi on työstetty puhtaasti mainosmielessä, ensi vuonna koittavaa kiertuetta silmällä pitäen. Saatteessa sitä kutsutaan tunteita herättäväksi musiikkituokioksi, mutta sellaiseksi se on aivan liian sisäänpäin lämpiävän yhdentekevä. Erityisen harmillista on se, että yhtye on päättänyt versioida mielikuvituksettomasti niinkin puhkikulutettuja kappaleita kuin Kaksoiselämää ja Viidestoista yö, jotka eivät ole kaivanneet uutta tulkintaa sentin vertaa. Huomattavasti mielenkiintoisempaa olisi ollut kuulla alkuperäisyhtyeen tuoreet tulkinnat sellaisista kappaleista kuin Yölento, Syvänmerensukeltaja tai vaikkapa Puhelinpylvään henkinen elämä.