Rush: Working Men

Atlantic

Toronton lahja progressiiviselle rockille on ollut toiminnassa jo päälle 40 vuotta. Kuluvalla vuosituhannella eräs planeettamme tiukimmista trioista on julkaissut toinen toistaan jykevämpiä live-kokonaisuuksia. 2003 ilmestynyt Rush in Rio näytti miten livepaketit kasataan. Kaksi vuotta myöhemmin yhtye juhlisti pitkää uraansa julkaisemalla R30 DVD-setin, jota sai niinikään cd-muodossa. Taas kaksi vuotta kului ja markkinoille sujahti Snakes & Arrows Live -tuplalevy. Nyt näiden julkaisujen "parhaat palat" on puristettu kahdentoista raidan mittaiselle Working Men levylle, jota saa niin cd- kuin dvd-muodossakin.

Rush on edelleen kivenkova liveakti, eikä voi valittaa kun Tom Sawyer, Subdivisions, 2112 Overture/The Temples of Syrinx ja muut raidat vyöryvät kaiuttimista kammion seinille. Geddy Lee, Alex Lifeson ja Neil Peart ovat omaksuneet uransa jälkimmäisellä puoliskolla rokimman asenteen, minkä ansiosta kappaleet läjäytetään eetteriin asteen kovemmalla otteella. Peartin rumputyöskentely on yhä ilmiömäistä ja herran kyky tuoda vanhoihin numeroihin uutta puhtia jaksaa hämmästyttää. Leen vokalisointi jää jo rahdun huippuvuosien saavutuksista, mutta basistina mies jatkaa johdonmukaista kehittymistään. Lifeson kutoo puolestaan oman osuutensa ammattitaidolla, johon sekaantuu (etenkin kuvan kera) jälleen pientä näyttämisen makua.

Pientä napinaa aiheuttavat tosin biisivalinnat, tai oikeastaan ne kappaleet joita ei mukaan ole otettu. Mahtavalta Moving Picturesilta mukaan on kelpuutettu kolme raitaa, kun taas esimerkiksi Power Windows ja klassikoksikin nostettu Hold Your Fire ohitetaan tyystin. Raita per albumi olisi tässä tilanteessa palvellut mielestäni enemmän kokonaisuutta.

Mitä Rushista voisi vielä sanoa, mitä ei olisi jo aiemmin sanottu? Kaikki tämä on tuttua, mutta miehet jaksavat yhä painaa töitä urakkahengellä. Mikäli et satu omistamaan edellä mainittuja cd/dvd -julkaisuja niin Working Men on kerrassaan oiva hankinta, muuten pelkkä yhden uuden liveraidan täky (One Little Victory) ei riittäne nostamaan duunarimiehiä moneenkaan pukinkonttiin. Kiekko on myös osoitus siitä, että nuoruus on lopulta vain mielentila.

Kommenttien keskiarvo:

vvkuit kommentoi 06.12.2009:

Pisteet:

Hieno ja asiantunteva arvio. Itsekin ihmettelen kovasti noiden pop-levyjen jättämistä täysin huomiotta. Tosin syy voi olla mainitsemassasi rokkiutumisessa, mikä sinänsä on ihan tervetullutta. Historiaansa Rushin odottaisi toki kunnioittavan, mutta kaikkea ei kai voi saada... Ehkä "nokkamies" Geddy ei enää tykkää.

Alex Lifeson unohdetaan usein, kun hyviä kitaristeja luetteloidaan. Mielestäni käsittämätöntä, sillä miehen pelkistetty tyyli on yhtä olennainen osa Rushin soundia kuin Peartin tai Leenkin soittelut. En suostu myöntämään Lifesonia Rushin statistiksi, vaikka moni niin tekee.