Wolfmother: Cosmic Egg

Modular

Triona uransa aloittanut Wolfmother koki viime vuonna kovia, kun sekä basisti että rumpali lähtivät bändistä lätkimään. Yksin jäänyt keulakuva Andrew Stockdale ei kuitenkaan asiaa kauan hämmästellyt, sillä jo saman vuoden puolella Wolfmotherilla oli uusi, entistä uljaampi kokoonpano. Trioa Stockdale ei enää havitellut, joten mukaan otettiin komppiryhmän lisäksi avustava käsipari, eli toinen kitaristi.

Suurista henkilöpoliittisista muutoksista huolimatta Cosmic Egg ei musiikillisesti tarjoa mullistavasti uutta Wolfmotheria. Black Sabbathin, Led Zeppelinin ja Freen muovaamia latuja yhtye kulkee yhä, joskin kevyitä sävyjä on balladien osalta haettu myös hitusen tuoreemmasta materiaalista – lähinnä 70-80-lukujen taitteen hard rockin maailmasta. Tulokset ovat kaksijakoisia: joinain päivinä Wolfmotherin klassisesti tarttuvat koukut maistuvat hyvältä, kun taas toisena ne lähinnä vaivaannuttavat. Kuunnelkaapa esim. kappale Far Away ja kertokaa onko käsissä tulevaisuuden klassikko vai kasa silkkaa paskaa, sillä minä en sitä tiedä.

Cosmic Eggin myötä Wolfmother luonnollisesti henkilöityy yhä enemmän Stockdaleen, jonka visioiden mukaan yhtye tuleekin joko elämään tai kuolemaan. Stockdale on kieltämättä karismaattinen vokalisti, joka halutessaan pystyy kuulostamaan niin Ozzylta, Plantilta tai jopa Diolta, mutta miehen luonnollista fraseeraustakin kuuntelisi mieluusti. Välillä tuntuu jopa, että Stockdale heittää liiankin helposti päänsä 70-luvulle, ilman että miettisi mikä on oikeasta kyseessä olevan kappaleen etu. Vaikka Wolfmother onkin ilmaisuaan monipuolistanut, ei se kaikkea potentiaaliaan vieläkään käytä.