Musiikkivyöry: Tulemme sokeiksi

Ektro

Rippikoululeirillä kesällä -80 tapahtuneen ja kirkon kannalta vääränlaisen heräämisen seurauksena syntynyt Musiikkivyöry julkaisi vuonna 1981 kaksi c-kasetillista musiikkia – Musiikkivyöry sekä Musiikkivyöryn b-osa (ei jatkoa a-osalle) – joiden parhaat hetket Ektro on nyt koonnut Tulemme sokeiksi -kokoelmalle. Ektrolaiset ja Musiikkivyöryn takaa löytyvä, nykyisin elokuvaohjaajana ja kuvataitelijana paremmin tunnettu Mika Taanila ovat aiemminkin tehneet yhteistyötä, kun Ektroverde teki musiikkia Taanilan ja Marko Homen Futuro: tomorrow´s house from yesterday -kirjan oheis-DVD:lle. Tämän kokoelman perusteella on jälleen syytä kiittää osapuolten yhteistyötä.

Musiikillisesti Musiikkivyöry on paljossa nimensä kaltaista. Se lyö kortit kerralla pöytään, ja jää varmuuden vuoksi siihen paikalleen leikkimään itsekseen. Säröä ja surinaa sekä atonaalisuutta ja alkukantaisuutta on enemmän kuin ihmisen päivätarpeiksi. Sattumanvaraisesti etenevät teokset, joita maustaa sieltä täältä poimitut ääniraidat ja Taanilan omat kiljahtelut, ovat kunnianhimoisia valtavuudessaan mutta samalla jotenkin hyvin luontevia. Niissä tuntuu ja kuuluu ahdistus, mutta musiikista voi myös aistia jotain visuualista, ikään kuin niistä ilmenisi Taanilan tulevaisuus. Mutta ei Musiikkivyöryä kovin mielellään kuuntele.

Kokonaisuutena 78-minuuttinen Tulemme sokeiksi on valtava paketti ylipäätään sulattaa – puhumattakaan siitä, että sen tekisi yhdellä kertaa. Myös musiikin päällevyöryvä ja jokaiseen rakoon tunkeutuva välitön tunne jostain hyvin tukahduttavasta on raskasta eikä sille mielellään itseään altista. Samalla se on kieltämättä hyvin kiehtovaa. Kulttuurihistoriallisesti Jussi Lehtisalon masteroimilla kappaleilla sekä Taanilan tekemisillä Musiikkivyörynä voi olla arvaamattoman suuri arvo. Se, pystyykö tästä nauttimaan musiikkina lienee jokaisen henkilökohtainen ongelma, mutta Tulemme sokeiksi on ainakin hyvin mielenkiintoinen ja tärkeä osa suomalaisen tee-se-itse-kulttuurin ja avantgarden historiaa.