Smash: The Last Stage

FAN

Jyväskylän aktiivisen musiikkikaupungin kulmilta ponnistaa myös nelimiehinen hevirock-orkesteri Smash. Yhtyeen tuore viiden biisin eepee jytisee vauhdikkaasti eteenpäin; Rytmiryhmä soittaa menevästi yhteen, Juho Hämäläisen kitara irvistelee mukavasti voimariffeistä tilutteluun ja yhtyeellä on tajua myös poppismausteiden päälle. Soiton päällimmäisenä mausteena Timo Heinosen juokseva laulutiputtelu, joka äityy hetkittäin ärjähtelevään synkkyyteen. Kuten lajityypilleen ominaista onkin ja yhteydessään toimii hyvin.

Yhtyeen sivuilta löytyvissä moninaisissa median tuomioissa todetaan yhtyeen valmis kompakti paketti ja ihmetellä pitääkin, että yhtye on perustettu vasta vuonna 1999. Monet tahkovat heikompaa ja tylsempää osastoa vielä kymmenen vuoden sessioiden jälkeen! Ei sillä, että Smashin tuoreimman anti nyt olisi mitenkään tajuntaa seisauttavaa: Vastaavaa suhteellisen raivokasta rynnimistä on tullut kuultua ennenkin ja toki parempaakin. Mutta niin on kyllä sitä heikompaakin. Ja on yhtyeellä vielä mahdollista parantaa, sillä levyn päättävä Kiss-cover War Machine on vielä tarttuvuudessaan miekkosten omien tuotosten yläpuolella. Meininkiä ja maukkaita paloja on kyllä niin Shine (Solace In Me)ssä kuin The Last Stagessä kiitettävästi. Kohtuudella tippuu jopa meikäläiselle poppi- ja hiphopmulkulle.