Local Natives: Gorilla Manor

Infectious Records

Yhdysvaltalaisen Local Nativesin debyytti on lupaava levy. En usko, että Gorilla Manor koskaan tulee nostetuksi klassikon asemaa, mutta se saa toivon mukaan aikaan kuhinaa indie-bändien diggareissa. Se esittelee bändin, joka osaa tehdä kauniita ja tarttuvia biisejä. Tästä olisi hyväksi kesälevyksi, jos vain se auringon pirulainen viitsisi paistella.

Levy lähtee vahvasti liikkeelle Wide Eyesilla ja Airplanesilla, mutta pian kuulijalle tulee fiilis, että jotain hirveän tuttua bändissä on. Itselleni ryhmän soundista välähteli aivolohkoihin tuttuja ärsykkeitä suosikeistani kuten Guillemots ja Cold War Kids. Jos oikein ilkeästi haluaa lokeroida, bändi on Arcade Fire ilman luovaa hulluutta, Band of Horses ilman aseistariisuvaa herkkyyttä ja Vampire Weekend ilman tiukkaa soittoa. Tämä ei kuitenkaan ole kohtuullista, sillä ei ole reilua odottaa, että jokainen yhtye on ensimmäisellä levyllään löytänyt jo oman soundinsa. Vai pitääkö joku Pablo Honeyta omaperäisyyden riemuvoittona?

Gorilla Manorissa on kokonaisuutena kuin pullo kaljaa hellepäivänä. Hetken se tuntuu mahtavalta, mutta seuraavalla viikolla et muista enää kyseistä hetkeä elämästäsi. Siitä on mahdollista tulla indie-diggareille yhden illan suhde biisien, kuten tarttuvan Camer Talkin ansioista, mutta pidempiaikaiseen ja syvempään suhteeseen vaaditaan omaperäisempää otetta.