Julkaistu: 28.11.2009
Arvostelija: Jani Ekblom
Propaganda
”Kauppa käy eikä lohdun häivää enää näy”, vai miten se nyt menikään tämän nykymenon kritiikki jossain suomalaisessa punkviisussa? Samapa tuo, koska nyt menee taas sen verran lujaa, että Raivopäät julkaisee järjestyksessään jo kolmannen punkjukeboxinsa ystäviensä kera ja sehän se vasta kiva juttu on, koska kuvista päätellen meininki on ollut ns. kohdallaan. Olutta, kavereita ja 77-punklaatikosta (ja vähän sen vierestäkin) kaivettuja hittejä ja herkkuja sekä asiansa osaava taustayhtye (Raivopäät) ja asenteensa osaavat kamut (Veltto Virtasesta Maukka Perusjätkään, Hate Konttisesta Twist Twist Erkinharjuun ja Vesa Jokisesta Jani Viitaseen). Jes! Ollaan hyvin lähellä myös allekirjoittaneen käsitystä hyvästä meiningistä.
Mutta miksi ihmeessä nämä hauskanpidon ilmaukset on pitänyt laittaa levylle? Alkuperäisille versioille nämä Raivopäiden ja ystävien – usein melko suoraviivaiset – tulkinnat eivät pärjää, eikä niiden olemassaololle siksi oikein ole mitään perusteita. Periaatteessa Punkrock Jukebox 3:lla on kyse ihan samasta kuin niillä lukuisilla Smurffi- tai millä tahansa muilla levyillä joissa biisejä tarjotaan uusina versioina kuluttajille, mutta koska punkkari haistaa kusetuksen kilometrien päähän, ei lauluja ole juurikaan käsitely. Haistaahan? No, Punk on typerää mutta pitääkö punkkareidenkin olla? Tällaisena kuluttajan ja artistin välikappaleena en voi kuin toivoa, että ihmiset jättäisivät nämä versioinnit väliin, ja keskittyisivät niihin alkuperäisiin artisteihin. Niillä on hyviä biisejä, ja siksi tällekin levylle kaksi tähteä on aivan paikallaan: koska biisit ovat hyviä.
P.S. Kuvat oli kivoja, mutta myös esittäjätiedot olisivat olleet mukava yllätys. Juu nou, semmoiset mistä ilmenee kuka laulaa minkäkin viisun.
