Garage 13: Dead Horizon

Hangaround

Ähtärin metsistä kajahtaa! Jo 11-vuotias Garage 13 rutistaa toisella pitkäsoitollaan hikistä rockia varsin vakuuttavalla asenteella. Dead Horizonin biiseistä ei puutu tunnetta, tarttuvia melodioita eikä hoilauskertosäkeitä. Levyn soundimaailma tuntuu alkuun kaikessa karuudessaan hieman hämmentävältä, mutta sen rehellisyys saa puolelleen: jotakuinkin tältä Garage 13 kuulostanee livenäkin, ja juuri siinä piileekin bändin ilmaisun ydin. Livemeininki innostaa kuulijaa ja antaa ensihämmennyksen hälvennyttyä albumista hyvin positiivisen ensivaikutelman. Yhtyeen ahkeran keikkailun myötä tiukaksi hitsautunut yhteensoitto onkin selkeästi kokonaisuuden vahvin tukipilari. Onneksi ähtäriläiset tiedostavat tämän seikan, ja osaavat sitä myös käyttää hyväkseen: soundien karuudesta huolimatta eri elementit erottuvat toisistaan selvästi, mutta kokonaisuuden ehdoilla. Rummut pelaavat hienosti yhteen eläväisten bassokuvioiden kanssa, kun laulaja-kitaristi Pekka Nurmen punk-vetoinen komppaus ja laulanta vievät ralleja eteenpäin, koskettimien ja lead-kitaran pitäessä bändin soinnin värikylläisenä. Koskettimet keskittyvät luonnollisesti maalailuun, jättäen Flanagan Mantereen pääosin varsin roisille kitaroinnille kylliksi lääniä.

Tasapaino on siis hyvin hallussa, vaan eipä biiseistäkään paljoa napistavaa löydy. Päinvastoin, yhtye yhdistelee slaavilaisen melankolisia pop-melodioita ja punkin intohimoa rock´n´roll-perinteisiin hyvin onnistuneesti. Biisimateriaali nostaa mieleen monia mainioita nimiä, joista lähimpänä lienevät I Walk The Line, The Hellacopters sekä Zacharius Carls Group. Mainittuihin nimiin nähden Garage 13:lla on kuitenkin vielä hieman kohennettavaakin. Levyn loppua kohden bändin konstit tuntuvat käyvän vähiin. Tempo ei juuri vaihtele eivätkä sävellykset onnistu innostamaan samaan malliin kuin alkupuolen täysiskut. Täten kokonaisuus lässähtää ikävästi, vaikka aineksia parempaankin riittäisi. Itsensätoistavuuden vaikutelmaa ei myöskään Pekan lauluääni vähennä - mies raakkuu särmikkäästi, mutta pidemmän päälle laulupuoli tuntuu liian yksitotiselta. Toimivaa konseptia kannattaisikin kehitellä vielä monipuolisemmaksi, eikä sovituksellinen lisärohkeus olisi myöskään pahitteeksi. Tärkeimmässä tehtävässään Dead Horizon silti onnistuu: tämä bändi on nähtävä livenä ja pian!

Yksi lisätähti tulkoon oivaltavasta Rocky Horror Picture Show -vetoisesta saatteesta, joka osoittaa bändin huumorintajun olevan kohdallaan.