Jere Ijäs: Laulut kuin unta

Humble House

Viisi vuotta sitten debyyttilevynsä juurevalla rockilla pientä ihastusta herättänyt Jere & The Universe julkaisi nopeaan tahtiin kolme albumia, joista jokainen todennäköisesti myi edeltäjäänsä vähemmän, ja katosi sen jälkeen jäljettömiin. Laulaja Jere Ijäs oli yhtyeestä kuitenkin ainoa, jonka ura ei lähtenyt yhtyeen jälkeen nousuun. Basisti Juho Vehmanen ja kitaristi Mikko Virta vaikuttavat PMMP:n keikkakokoonpanossa ja rumpali Jaska Lukkarinen valittiin Pori Jazzin Vuoden taiteilijaksi 2009. Ijäs ei ole kuitenkaan jäänyt suremaan bändin katoamista ympäriltä, vaan julkaisee nyt albumin omalla nimellään.

Jere & The Universen viimeisistä tuotoksista on hieman hatarat muistikuvat, mutta ei liene kovin väärin sanoa tyylin pysyneen jotakuinkin samana Ijäksen soololevylläkin. Jo avauskappale Meteorologi muistuttaa, että Ijäs on parhaimmillaan upea tulkitsija. Miehen persoonallinen ääni pystyy nostamaan keskinkertaisemmatkin kappaleet kuiville, ja albumilla pelastushommia riittääkin valitettavan paljon. Ijäksen kappaleet tekevät kunniaa traditiolle, mutta usein sillä kustannuksella, että niistä tulee standardinomaisia läpijuoksuja.

Muutamaan otteeseen Ijäksen biisikynä, ilmava tuotanto ja tyylitajuinen bändi yhtyvät kuitenkin menestyksekkäästi. Jos pilvet on haihtuneet ja Minun pitää unohtaa ovat vähäeleisiä ja ajattomia kappaleita, joiden kiireettömyydessä on jotain puhdistavaa. Myös voimakas Vieras syli nousee kärkikastiin. Laulut kuin unta on perusvarma suoritus lauluntekijältä, jolta mielellään näkisi suurempiakin riskinottoja.